Kummipojan neuleet

Tänään käytiin viemässä kummipojalle vähän lämmikettä. Viime viikonloppuna äiskä toivoi, että jos saisi pojalle vähän lapasia ja sukat. Kummitätihän tekee sen, mitä pyydetään. Etenkin näin suloisen pojan vuoksi =) Ja kun 2v. kokoisiin tamineisiin ei kulu edes paljon aikaa, niin viikossakin saa jotain aikaan. Muutoin käytiin naapurikaupungissa vähän ex-tempore-ostoksilla. Sinne oli rakennettu uusi uljas kauppakeskus, tokihan se piti katsastaa. Mukaan lähti pari jouluista kaitaliinaa ja Subwayn leipää iltapalaksi. Päivän paras anti oli kuitenkin kummipojan ja perheen tapaaminen, kummipoikamme on niin suloinen ja syötävä, että hänen kanssaan voisi viettää aikaa enemmänkin. Ja isot veljet ovat kanssa meidän suosikkilistalla.... kiva nähdä heitäkin =)

Ekat lapaset; koko 2v, perusmallia ilman peukalokiilaa
Lanka Schachenmayr momotta Bravo, 26 g (ostettu ainakin 7 vuotta sitten)
Puikot 3,25 mm knitpicksit

Toiset lapaset; koko 2v, perusmallia peukalokiilalla
Lanka Novita 7 veljestä Polkka, 36 g
Puikot 3,25 mm knitpicksit

Ekat sukat; koko 2 v (24-25), perussukat
Lanka Online Supersocke, väri??? jämälankaa
Puikot 3,5 mm bambut

Toiset sukat; koko 35-36, perusmallia (4o2n)
Lanka Järnbogarn Mellanraggi, väri ?, 70 g
Puikot 3,00 mm knitpicksit

Nyt on viimein innostuttu mummon mussukan villatakista (joka on aloitettu pari kuukautta sitten), ja sitten on puikoilla parit sukat....

Mummon mussukka täyttää tänään 2kk. Kunpa vaan pääsisin pusuttelemaan synttärisankaria...no, kahden viikon päästä pääsen taas neidin luo.... ja nyt puikkojen kimppuun....

Iso kiitos!

Hups, kävijälaskuri on huomaamatta pyörähtänyt yli neljäkymmenentuhannen. Kiitos teille, jotka käytte täällä aina kurkkimassa kuulumisiani. Kiitos myös kaikista kommenteista, luen niitä aina mielelläni. Paljon teissä on sukulaisia ja tuttuja (juu, kyllä meillä vaihdetaan kuulumisia muutenkin kuin täällä), mutta iso osa myös blogituttuja. Osa teistä blogitutuista on tullut myös tässä vuosien aikana ihan oikeiksi tutuiksi, kiva kun tuttavapiiri laajenee.

Päivitystahti on vain nyt vähän hiipunut, ei oikein jaksa. Näinä pimeinä päivinä taitaa riittää kun käy töissä, kaupassa (ja sielläkin mahdollisimman harvoin), istuu vähän aikaa illalla sohvalla kutimet kädessä ja menee nukkumaan. Silloin ei oikein jaksa jokaista sukkaparia postailla näkyviin, vaan tekee sen kaikki kerralla-tyyliin. Ja kun ei niissä perussukissa ja -lapasissa ole mitään niin ihmeellistä näytettävääkään, pääasia on, että ne tulevat muistiin itselle. Mietin juuri aamulla, että maailma olisi täynnä ihania malleja, mutta jotenkin mieli aina kääntyy niihin perusjuttuihin, ovat sen verran simppelejä, että jaksaa ja osaa tehdä, vaikka puoliunissaan. Mutta ehkä niihin hienoihin juttuihin palaan, kun päivät valostuvat, mieli kirkastuu ja Ukkokulta menee töihin kuukaudeksi kerrallaan.

Tänään päättelemistä odottelee sohvan nurkalla parit sukat ja lapaset. Mutta ehkäpä vilautan niitä vasta sitten täällä, kun ihana-suloinen-hymynaama-kummipoikamme saa omansa. Seuraavaksi sitten perehdyn mummon mussukan vaatettamiseen sen lisäksi, että olen luvannut Miehelleni tehdä jotain valmiiksi (kröhm... tämä juttu on ollut tekeillä jo parisen vuotta.... ja palkkioksi on tulossa lankarahaa reilusti.... hih....) jouluun mennessä. Joulu lähestyy, työ ei edisty -> taitaa mennä yötöiksi ;)

Ja taas on sunnuntai-ilta

Viikko on jälleen vierähtänyt ja yhä on yhtä pimeää. Tai varmaan pimeämpääkin kuin viime sunnuntaina, sillä kaikki lumet ovat sulaneet pois ja päivisinkin on kovin harmaata. Tänä aamuna kyllä aurinko kävi näyttäytymässä, kovin vähän aikaa kylläkin.

Eilen vietin mukavaa konsertti-iltaa Miehen, Veljen ja Kälyn kanssa. Saimme takuuvarmaa viihdettä kaksi tuntia ja kaksi levyä =) Tai kolmaskin levy ostettiin, mutta se matkaa Helsinkiin. Semmarit olivat tehneet paljon uusia kappaleita ja niitä kuultiin eilisessä konsertissa. Vaikka ne vanhat biisit ovat yhä niitä parhaita, eivät nämä uudetkaan mitään huonoja olleet.

Viikon olen väkertänyt kaikkea pientä. Mieli tekisi käydä neulomaan mummon Mussukalle jotain, mutta mitään kivaa ohjetta ei ole löytynyt. Olisi tuossa neulekorissa keskeneräisenä yksi nuttu, hihoja vailla, mutta jotenkin siihen ei saa nyt otetta. Onneksi nutun koko on sen verran reilu, että se voi vähän aikaa huilatakin. Valmiiksi olen kuitenkin tikutellut yhdet sukat (ne on vielä päättelemättä ja kuvaamatta) sekä tämän myssyn. Pahoittelen kuvan tasoa, malli oli mikä oli, eikä se pukenut myssyään kunnolla päähän. Tein myssyn itselleni, mutta kun nappasin sen päähän, niin huh. Se ei sopinut minulle mitenkään, vaikka olisin asetellut sitä vaikka millä lailla. Onneksi Käly tykkäsi ja hattu sai heti uuden kodin =)

Drops-pitsineulemyssy koko S/M
Lanka Lidlin Fantasy Hand-spun, 55 g
Puikot 3 mm pyöröt ja sukkikset

Kai se on etsittävä uusi myssyn malli, jotain päänlämmikettä kaipaisi. Sitä ennen tuli tilausta, että kummipojalle voisi neuloa sukat ja lapaset. Ok, kummitäti ryhtyy heti hommiin =)

Lämpöä edes jostain

Edessä yksinäinen ilta, seuranani vain puikot ja lankakerä....

Tämä tietysti rikkoo kaikkia tekijänoikeuksia, mutta kun löysin näin hyvän kuvan koneeltani, en malttanut olla pistämättä sitä tänne =)

Sunnuntaisupinoita

Jäin taas tänne kotiin yksin murjottamaan, kun Mies lähti töihin. Koko viikko pitäisi viettää aikaa yksin. Tai mikä pakko on, voinhan mennä käymään äidin ja isän luona tuossa kilometrin päässä, tai tervehtimässä anoppia puolen kilometrin päähän. Mutta silti tämä mättää joka kerran sunnuntai-iltaisin, etenkin kun nyt on taas takana Miehen kolme lomaviikkoa. Joulukuussa eteen tulee todennäköisesti se ISO-IKÄVÄ, kun laiva suuntaa matkansa kohti pohjoista. Mutta sitä on vielä turha itkeä =)

Sunnuntai kului mukavien vieraiden parissa, kiva kun pääsitte käymään. Lahjakin löysi oikean paikkansa ja minä saan nauttia mummon mussukan kuvista nyt sohvalla istuen, iso kiitos. Muutoin poltimme kynttilöitä ja vietimme rauhallista päivää. Ei mitään isoa stressiä. Viime aikoina on tullut neulottuakin vähän, vaikka tuntuu siltä, että vähän sipistelen sieltä ja täältä, eikä mitään tule valmiiksi. Sainhan aikaiseksi ainakin nämä, iloisen väriset sukat.

Naisten sukat, koko 37-38
Lanka Marks & Kattens Carolina Fantasi, väri 166, 79 g
Puikot 4 mm ebensukkikset

Värit osuivat vahingossa kohdalleen, mutta lanka oli aika narskuvaa, keinokuitua kun taisi olla. Mutta eivätpä kutita herkintäkään ihoa. Ainakin minä pystyin neulomaan nämä ongelmitta, toisin kun Puro lankaa. Kämmenet aukesivat, ranteet ovat täynnä ihottumaa ja yskitti. Taidanpa jättää väliin seuraavat kerät.

Kaulahuivi, malli Novitan lehdestä, koko 11 cm x 160 cm
Lanka Novita Puro, väri 803 (tundra), 143 g
Puikot 5 mm pyöröt

Kolmesta kerästä tuli melkoisen pieni huivi. Joko olisi pitänyt tehdä isommilla puikoilla tai sitten vain lisätä rohkeasti yksi kerä. Mutta kun olin ostanut lankaa vain kolme kerää. Novitan Biancaa ostin puolestaan neljä kerää kun löysin sitä Jumbon Anttilasta tässä syksyllä. Ja kas kummaa, tämä aiheutti ihan samat oireet kuin Purokin. Sitkeästi tein kuitenkin huivin loppuun.

Baktus-huivi, koko 37 x 163 cm
Lanka Novita Bianca, väri 136, 201 g (eli neljä kerää)
Puikot 5 mm pyöröt

Anoppi näki edellisen Baktukseni ja kysyi miten olin jo ehtinyt neulomaan sen, kun vastahan sen ohje oli ollut Me-lehdessä. Mutta kun etsin sen oikean ohjeen jo aikaisemmin aidosta lähteestä ;) Koko sopan (myös niiden aikaisempienkin Novitan touhuilujen) ansiosta tai johdosta olen minäkin päättänyt boikotoida kyseistä firmaa ensinnäkin perumalla lehden tilauksen. Eikä tuota lankaakaan tarvitse heti ostella. Novitalla on kuitenkin useita hyviä lankoja, vaikka nämä uutuudet eivät meikäläisen hipiälle käykään.

Mummon mussukan kastetaulu

Tätä taulua rakennettiin rakkaudella. Joka pistossa on mukana hellyyttä ja kaipausta. Ja tämän taulun teossa kuvittelin olevan kaikki minun ja lapsenlapseni suojelusenkelit, ne seuraavat nyt pikkuista prinsessaamme maailman vaaroissa. Onneksi niitä on vielä kovin vähän, äidin ja isän sylissä on kovin turvallista olla. Mutta kuten kuvakin osoittaa, haluaisin olla (ja olenkin, mikäli se minusta riippuu) nuo suuret kädet, jotka kantavat pikku prinsessaa läpi elämän. Yläkuvassa taulu on valmiina, mutta ilman kehystä. Alakuvassa on pieleen mennyt kehystys, ennen korjausta. Siinä näkyy ne rutut, eikä pohjalla ole solmuja, niin kuin voisi kuvitella. On se hyvä, että Neean isä osaa vähän kaikkea, taulujen kehystystäkin. Ja se on hyvä, että näin taitava mies huolehtii kahdesta rakkaastani =)

Ihan pakko kertoa

Oli se pakko tulla tännekin kertomaan, että mummon mussukalla ja papan paaperolla on nyt ihan oikea nimi. Nimi, joka on yhtä kaunis kuin pikkuprinsessamme; Neea Laura Josefiina. Kastemekkona oli suvun perintömekko, se sama, jolla minutkin on kastettu ja muutoin äiti oli pukenut tyttärensä neulottuun mekkoon, jonka olin tehnyt hänelle itselleen 25 vuotta sitten. Onneksi säästin joitan aarteita tyttäreni vaatekaapista, nyt ne jatkavat tehtäviään uudella sukupolvella. Olkoot suojelusenkelit mukanasi elämän retkellä pikkuinen, me isovanhemmat ja iso-isovanhemmat rakastamme sinua kovin ♥.

Ihanaa, minulla on huippuvävy!

Toin tänne etelään tuon edellisen postauksen taulun. Sillä aikaa kun me muut käytiin kaupassa, vävy purki taulun "atomeiksi", silitti vähän kangasta ja otti liimakankaan välistä pois. Siellä ei siis ollut liimaa kökkäreinä kuten epäilin, mutta sellainen liimakangas välissä, että se ei joustanut yhtään, eikä antanut mitään anteeksi. Vävy aloitti taulun rakentamisen uudelleen ja vaihtoi välissä olevan kankaan. Ja kas, yhtään ryppyä ei tauluun enää jäänyt, kun pingoittamiseen käytti vähän aikaa ja vaivaa. Kiitos Vävy, tiesinhän minä aikaisemminkin, että sinä osaat vaikka mitä, mutta nyt taitoihisi löytyi siis kehystäjän taidotkin. Työ oli tuhat kertaa siistimpi hänen tekemänä kuin alan ammattilaisen jäljiltä. Tästä lähtien taidankin tuoda nuo työt Vävyn kehystettäväksi =)

Muutoin päivä kului huomista valmistellessa. Ompelin perintökastemekkoon rusetin ja koristekukkasia, edelliset olivat sinisiä, nyt oli vihdoin punaisen vuoro.. Siinä sivussa hellin huomisen sankaria. Ihaninta oli, kun prinsessa katseli mummoa silmiin ja rupesi hymyilemään! En tiedä oliko vielä tahatonta, mutta omassa mielessäni ainakin uskon, että tyttö tunnisti mummonsa ja oli iloinen, että taas tavattiin =)

Minä olen nyt vähän ärrinpurrin =(

Alkuviikosta tajusin, etten ollut tehnyt mummon mussukalle yhtään villasukkia. Talvikin on tulossa, lämmintä tarvitaan! Ei kun äkkiä sukkasta puikolle, vaikka sukkasato onkin jo ohi. Viikon aikana muiden töiden ohella sain aikaiseksi kaksi paria minisukkia.

Juna-sukat, koko aika iso baby
Lanka jotain sukkalankajämää, olisko Onlinen, 27 g
Puikot 2,5 mm knitpicksit

Nämä sukat mahtuvat kyllä pitkään. Nyt veikkaisin, että näistä lähtisi helposti sukkahousut =) Ainakin varsi yltää pitkälle reiteen.... Toiset sukat on hieman pienemmät, josko näistä tulisi ne käyttösukat tähän syksyyn....

Perusukat, koko 1 kk (ainakin siihen tähdättiin)
Lanka Zitron Trekking Hand Art (?), vyyhti on komeasti kateissa, 14 g
Puikot 2,5 mm knitpicksit

Kyllä tämän kokoiset sukat on näpertämistä. Mutta niin ihanat tehdä, etenkin kun ne tulevat niin tärkeälle ja rakkaalle ihmisen alulle.

Huomenna lähdemme etelä-Suomeen kastetilaisuuteen. Pikkurakkaamme saa ihan oikean nimen, vaikka ensimmäinen nimi onkin ollut jo tiedossa vanhemmilla, meillä ja kummeilla. Mutta se loppu, se vähän jänskättää ;) Ristiäislahjaksi väkersin ristipistoilla kastetaulun, siinä oli tunnetta mukana ainakin 110%. Siksi meinasinkin puhjeta harmin kyyneliin, kun hain taulun tänään kehystyksestä. Kehystysliikkeen entinen omistaja oli ihan huipputyyppi. Hän kuunteli asiakasta, vaikka hellävaraisesti johdattelikin oikean kehyksen ja paspiksen valinnassa. Lopputulos oli ihan joka kerta mieluinen, upea ja huolella tehty. Kehykset kävivät tehtyyn työhön, kehystystyö oli huolellista ja ammattitaidolla tehty. Tykkäsin käydä tässä liikkeessä kovasti.

Mutta nyt, omistajan vaihdoksen jälkeen olen tosi pettynyt. Ensinnäkin meinasin saada aikaan tappelun kehyksiä valitessa; uusi omistaja ei tykännyt minun ajatuksistani, hän olisi halunnut saada taululleni "arvoisen kehyksen" eli kultaa paljon ja leveän kehyksen. Minä taas tiesin, että vastaanottajat, eli Lapsukainen ja Vävy, eivät tykänneet siitä tyylistä yhtään. Enkä pidä minäkään. Hillityt, ristipistotyöhön ja taulun ympäristöön sopivat kehykset, paspiksella terästettynä olivat lähtökohtana - ja minä tiesin mitä halusin. Lopulta etsin itse seinältä sopivia kehyksiä ja enkä antanut periksi. Ja omistaja otti työn (kai vähän muristen) vastaan.

Tänään kävimme hakemassa valmiin taulun pois. Ja voih. Meinasin revetä jo siellä liikkeessä. Sanoinkin heti taulun nähdessäni, etteikö siitä muka saatu noita ruttuja pois. Kehystäjämies ei tainnut edes ymmärtää kysymystäni, sanoi vain, että sellainen siitä tuli. Hölmistyneenä maksoin laskun (yli 50 egua) ja lähdin pois. Kotona katselin taulua tarkemmin ja eihän ne rutut olleet edes olemassa silloin kun vein taulun kehystettäväksi. (Silitin työn hyvin molemmilta puolilta ennen kehystystä, mutta silti keskitaitos oli näkyvissä.) Nyt työ oli liimattu pohjapahviin kiinni ja liima oli hirveinä kokkareina siinä välissä, hyvin näkyvissä. Ja ne rutut johtuivat tästä liimasta. Ei voinut edes ajatella, että jotkut solmut takana olisivat pullottaneet, kurtut olivat puhtaan kankaan alueella. Entisen omistajan aikana tälläinen ei olisi tullut kuuloonkaan, ikinä en saanut näkyviin ristipistotöissä kurtun kurttua. Ja niitä töitä on kuitenkin kehystetty kymmeniä. Tänään voin laittaa malliksi taulun taustan, entinen kehystäjä laittoi joka kerran metallilangan taulun reunasta reunaan, jolla taulu ripustetaan seinälle. Kiinnitykset olivat aina kehyksissä, taulun koosta riippuen joko niiteillä tai lenkkiruuvilla.

Nyt kiinnitys oli liimattu törkeän näköisesti taulun taakse - ja tämäkin oli lahjakkaasti vinossa. Ihan niin kuin itse taulukin, kehyksiin nähden vinossa =( Apua, voisin itkeä.... Mutta nyt ainakin tiedän, että kierrän tämän liikkeen ohi ja kaukaa.... joku muu saa kehystää tästä lähtien tauluni. Katsellaan, voiko paikanpäällä vähän pimittää kehystyksen virheitä. Mutta harmittaa niin vietävästi, kun käytin aikaa ja ajatuksia itse ompeluun - ja sitten joku tumpelotaavi tuhoaa työn pelkällä kehystämisellä. Argh!!