Hyvää Joulua!

Tämä blogi hiljenee joulun viettoon, palataan asiaan ensi vuonna =).

 

Tuliaisia

Viime viikolla lähdin Ukkokullan kanssa jo keskiviikkona reissun päälle. Suuntana oli mussukoiden koti, ristiäisviikonloppu oli aluillaan. Tosin sitä ennen vietettiin itsenäisyyspäivää ja Vävyn nimipäivää lettukestien merkeissä. Vävy paistoi meille juhliin ison kasan lettuja ja niitä sitten herkuteltiin navat täyteen, mummosta ja papasta pienimpään pirpanaan. Ja kaikille maistui, kiitos vielä Vävylle!

Mummo ja Pappa veivät tuliaisia, niiden joululahjojen lisäksi. Lapsethan eivät tienneet lahjoista mitään, sillä ne piilotettiin tontun kätköihin suoraan auton takakontista. Jotain kuitenkin löytyi ihan lastenkin löydettäväksi. Tilattuja neuleita oli valmiina. Vanhin mussukka sai sen keltaisen villatakin. Mummo luuli tekevänsä tosi reilun takin, mutta niin se muisti pettää... siitä tuli melkoisen sopiva.

Mussukka ykkösen neuletakki, malli oma, koko 3 v
Lanka Minni (100 % akryyli = pese ja pidä), väri 4579264, 163 g
Puikot 3,5 mm

Pieni neiti oli tosi tyytyväinen takkiin, etenkin kun rinnuksista löytyi koristenappi, joka oli kissan kuva. Hyvä että malttoi luovuttaa takin illalla päältään... 
Pienimmälle tulokkaalle, sille kastepäivän sankarille, mummo neuloi uuden vaunupeiton. Edellinen oli yhä käytössä mussukka kolmosella, hänkin nukkuu vielä unia vaunuissa raittiissa ilmassa. Tästä peitosta tuli vähän "miehekkäämpi", väreinä lila ja valkoinen.

Vaunupeitto, koko 94 cm x 82 cm
Lanka Novita Palma, väri 850 ja valkoista vuosikertalankaa, yht. 278 g
Puikot 4 mm ja virkkuukoukku 3 mm

 

Minulla oli 5 kerää tuota Palma lankaa varastossa ja aloin vain ensiksi neulomaan niistä pötkylää. Jokaisesta kerästä tein niin pitkän kaistaleen, kun kerästä lähti. Sitten virkkasin ne yhteen ja lopulta virkkasin reunaan muutaman kerroksen. Koristeeksi pari pyörylää ja kas, siinäpä pehmoinen peitto pienimmälle mummon rakkaalle.

Tämä sai toimittaa myös osittain kastelahjan virkaa (niiden vaippojen ja tuttelien lisäksi), sillä varsinainen lahja, kastetaulu, on vielä ihan alkutekijöissään. Meinasin ommella sen sairaslomalla, kun kinttu ei kulje ja pitää levätä välillä.

Mussukka nelosen ristiäiset vietettiin siis eilen. Pieni suloinen poika sai nimekseen Niila Taavi Herman. Suloinen lapsi, ihana nimi ♥. Juhlat olivat lämpimät, niin tunnelmaltaan kuin oikeastikin; iso porukka olohuoneessa loi "hikisen" tunnelman... Nähtäväksi jää, olivatko nämä ristiäiset tämän mummon viimeiset, mutta yhtä ihanat ne olivat kuin aikaisemmatkin juhlat. Tässä juhlassa pienen ihmisen siunaamisen lisäksi siunattiin myös perheen uusi koti, rakkautta ja rauhaa niin siellä asuvalle perheelle, kuin siellä vieraileville. Pappi puhui koskettavasti ja tippa meinasi kohota linssiin rukoillessa pienelle turvallista elämää, rakkaita ihmisiä ympärille jne. Etenkin kun syli oli täynnä niitä vanhempia sisaruksia.... Toivottavasti kaikki neljä mussukkaa saavat hyvän ja sopivasti helpon elämän. Pieniä vastoinkäymisiä tarvitaan matkalle, jotta hyvät päivät tuntuvat tarpeeksi hyviltä... Mummo ja Pappa ovat täällä sitä varten, että ne auttavat tarpeen mukaan ja ainakin ovat kuunteleva korva ja lohduttava tuki ja turva.

Tänään ainakin mummo sai olla kuunteleva korva, vanhimmat mussukat ovat löytäneet puheluiden ihmeellisen ilon, mummon kuulee ihan oikeasti ja sen kanssa voi jutella; päivän leikit on kerrottu ja tunnustettu sekin, että tänään(kin) tapeltiin =).

Tämä viikko on muutenkin aika jännä. Alkuviikon vietän töissä ohjaten ja opastaen tuuraajia ja perjantaiaamuna menen sairaalaan tekonivelleikkaukseen.... Palaan linjoille sitten kun kotiudun ja kykenen... ensin opettelen kävelemään. Ihan ensimmäistä kertaa tämän mummon elämän aikana turvaudutaan kyynärsauvoihin.

Kännypussi

Kun minusta joulukuun puolen välin jälkeen tulee käsipuoli ja jalkapuoli, eli saan kyynärsauvat käyttöni, niin tarvitsen pussukan kännykälle. Sen pitää kulkea mukanani, kun aamuisin lähden jäistä ja lumista pihaa tallaamaan sauvojen ja kipeän polven kanssa postilaatikolle aamun lehteä ja päivän postia hakemaan.

Gigantista katselin, että Gollan pussi maksaisi 13 egua. Ja rupesin nuukailemaan. Kerä jämälankaa laatikosta, virkkuukoukku ja kaksi iltaa. Kännypussi on valmiina.

Kännypussi, koko Samsung Galaxy Note

Lanka jämälankaa, 22 g

Virkkuukoukku 3,5 mm

Höh, tämän kuvan lataus känsi väärin päin, taivutelkaa niskaanne =). Tästä langasta olen joskus neulonut nuken mekon, ja sitä jäi vielä jäljelle yhden kännypussin verran. Toivottavasti muistan ripustaa pussin kaulaani aina ulos lähtiessäni. Olisi niin kovin noloa makoilla pitkin tietä ja huutaa ohikulkijoita nostamaan. Kännyllä voisin hälyyttää naapurin tai vanhempani nostourakkaan =).

Kahvipussin uusi elämä

Parisen vuotta sitten ostin Sirpa Kontio-Nikaman kirjan Kahvipussin uusi elämä. Siinä oli neuvottu korin ohje, jonka halusin tehdä. Ja siitä asti meille on kerätty Juhla Mokan pusseja. Niitä on siis satoja vaatehuoneen hyllyllä. Ihan kaikkea emme ole itse juoneet (minäkin juon muutaman kupillisen viikossa), vaan Ukkokulta on kantanut niitä töistä ja Lapsukainenkin on osallistunut keräystalkoisiin.

Nyt kun vietin kesälomaa marraskuussa, niin löytyi sen verran joutavaa aikaa, että meillä ruvettiin askartelemaan. Sain armaan aviomiehenikin avuksi.

Ensin aukaistiin pussit. Tai siis vaan pieni pintaraapaisu varastosta. Näissä pinoissa taisi olla reilut 150 pussia. Kahvitkin olisi jo saanut keitetyksi noista poroista, mutta kun niissä ei ollut enää kunnolla kahvin hajua, niin keitettiin ne kahvit tuoreemmasta tavarasta =). Minä ompelin kuusi kerroksisia suikaleita hienolla kahdeksankympin ompelukoneellani. Kone sanoikin lopulta sopimuksensa irti ja jouduin lainaamaan äidin Evaa. Into pinkeänä ompelin suikaleista seitsemän pussin pituisia, vaikka ohjeessa neuvottiin niitä yhdistämään vain neljä..... Tuo lukemisen ymmärtäminen oli siis vähän hakusessa. No, jos suikaleista tuli liian pitkiä, niin vastaavasti niitä puuttui vielä kokoamisen alussa 15 kappaletta.... Se ohjeiden lukeminen, hmm.....

Sillä aikaa kun ompelin vielä viimeisiä suikaleita, Ukkokulta aloitti korin kokoamisen. Ei haluttu kuitenkaan saavia, joten suikaleita lyhennettiin oikean kokoisiksi.

Sen verran näpsäkästi tuo korin punominen sujui, etten puuttunut hommaan lainkaan. Minun on opeteltava se joskus myöhemmin.

Lopulta jäljellä oli enää suikaiden päättäminen toisten väliin ja tsa-daa:

Meidän kovan onnen kahvipussikori oli valmis! Siitä tuli ihan hieno, kovan työn ja tuskan jälkeen.... Ainoa mikä harmittaa, on tuo yhden suikaleen "väärä väritys", käänsin sen ommellessa väärin päin.

 

Ja kun suikaleista jäi ne kolmen pussin pätkät jäljelle, Ukkokulta punoi vielä seuraavana päivänä minun töissä ollessani pienemmän vauvakorin....Sillekin on tiedossa jo käyttöä.

Ensimmäistä koria tehdessä olin ihan varma, että tämä on myös viimeinen. Niin paljon sen tekeminen vastusti. Mutta nyt kun aikaa mennyt muutama päivä, voisi asiaa ehkä harkita. Pusseja ainakin riittää. Ehkä suikaleiden kokoamiseen kokeilemme jotain muuta. Anoppi kertoi silittäneensä niitä yhteen....

Niin, ja kiitos onnitteluista. Pieni poika on kovin kiltti ja tervetullut lisä mummon mussukoihin. Isosisko hoitaa häntä innokkaasti ja muutkin pusuttelevat pientä aina ohimennen. Minäkin totesin, että tämän neljännen kohdalla ei enää niin pelota käsitellä ihan vastasyntynyttä, se alkaa mennä jo rutiinilla =).

Neliveto

Minusta tuli toissa yönä nelinkertainen mummo. Pieni poika antoi minulle quatro-mummon tittelin, joten eikös se tarkoita, että minä olen neliveto??

Mummoilua

Ei ole tuo runosuoni viime aikoina sykkinyt, tai sitten on ollut niin aika kortilla, että tänne kirjoittelukin on jäänyt vähemmälle. Sen ajan olen kyllä käyttänyt neulomiseen. Pihatöihinkään ei ole tarvinnut "hukata" paljoa aikaa tänä syksynä, kun tuo Ukkokulta on ollut monta viikkoa lomalla ja hoitanut haravointihommat.

Viimeksi kun lähdin Mummon mussukoiden luota minulla oli tuliaisena lista haluttavista neuleista. Pienin mussukka halusi (tai oikeastaan hänen äitinsä) mekon. Tein sen tutuksi tulleella mallilla. Tai siis otin mitat ja suunnilleen katsoin minkälainen pitäisi tulla. Muut sovelsin siinä tehdessä.

Mussukka kolmosen mekko, koko 1 v
Lanka Cewec Delano, väri 11, 59 g
Puikot 3 mm pyöröt

Rakkaalle mussukalle piti valita napitkin huolella =).

Väri-iloittelua tästä ainakin löytyy, toivottavasti pieni neitikin tykkää (ja neidin äiti). Lankaa kului tosi vähän, tämä on melkein yhden kerän mekko.

Keskimmäiselle mussukalle piti sai tehdä liivin. Entinen kun oli mennyt vähän lyhyeksi. Vai olisiko pojan nappula vuoteen vähän kasvanut ;). Nyt oli toiveena palmikoita ja sitähän saa mitä tilaa.

 

 Mussukka kakkosen liivi, koko 2 v
Lanka Red Heart Denver, väri 12, 99 g
Puikot 4 mm pyöröt

Tätä lankaa jäi jäljelle useampi kerä Karhu-paidan teosta, joten nappula sai saman värisen liivin kuin papan pusero on. Kuuden silmukan palmikoita ympäri liivin, mitään mallia ei ollut, muutama mitta osviittaa antamassa.

Toinen olkapää napitettiin pukemisen helpoittamiseksi. Napeiksi löytyi "papan laivat". Taitaa vaan olla toinen murtaja törmännyt isompaan jäävuoreen, kun noin kallellaan kulkee.....

Listalle jäi vielä Mussukka ykkösen villatakki. Neiti halusi itse, että sen pitää olla keltainen. Onneksi mummon varastoista löytyi keltaista lankaa. Villatakkia jo kuulema kyseltiin, mutta se on vielä vähän vaiheessaan. Mummon pitää kilkutella puikkojen kanssa ahkerasti, jotta takki valmistuu pian. En tiedä ehtiikö siiheksi valmiiksi asti, kun Mussukka nelonen ilmoittaa haluavansa nähdä sisaruksensa ja tulevan maailmaan. Se voi tapahtua mikä päivä tahansa, joten jännittäviä aikoja eletään.

Kaikkea pientä....

Tässä yksi ilta mietiskelin itsekseni, että tämä bloggaaminen on jäänyt vähän (ja ei edes vähän) paitsioon. Nykyisin noita harrasteita on niin paljon, että kaikkeen ei aika riitä. On tietty tämä neulominen, sitten on nuo mummon mussukat (tässä on tullut käytyä etelässä parin viikon välein), ja kaikkein eniten aikaa vievänä tuo opiskelu. Vaikka tänään tein yhden verkkotentin niin, että pelkästään "lottosin" oikeita vastauksia. En jaksanut enää keskittyä ja laskea lopputehtäviä - kaksi viimeistä viidestä - ja silti sain 4/5 oikein..... pitäisiköhän lotota?

Mutta joka ilta kuitenkin istun vähän aikaa telkkarin ääressä (ainakin ne uutiset katsomassa) ja puikot on kädessä. Sukkasato on jäänyt nyt ihan unholaan, on ollut näitä "tilaustöitä". Lapsukaisen ostamat Frilla-langat piti saada huiveiksi. Pari niitä syntyikin.

 
2 kpl Frilla-huiveja, pituus 230 cm kumpainenkin
Lanka Novita Frilla, värit 879 ja 890, yht. 400 g
Puikot 6 mm

Oli näitä kehuttukin. Lapsukainen oli käynyt neuvolassa ja neuvolan tädit olivat ihastelleet huiveja ja niiden pituutta. Kahdesta kerästä saa aikamoisen käärmeen =).

Sitten huomasin yksi ilta, että kummitytön synttärit lähestyvät. Lahjaksi on joka vuosi ollut myös omaa tekemää, tänäkään vuonna ei tehdä poikkeusta. Kieputushuivi ja kämmekkäät ihanaisesta Zauberballista.

Kieputushuivi ja kämmekkäät, koko nuori neiti
Lanka Zauberball Stärke 6, 142 g
Puikot 3,5 mm pyöröt ja sukkikset

Jännää, kun tuon langan värin vaihdot ovat niin pitkiä, että kämmekkäistä tuli ihan eri väriset. Lanka on kuitenkin niin mukavan pehmeää, ettei varmaan kutittele. Ja aivan ihanaa neuloa. Tätä lankaa ostetaan sitten lisää, kun vuosi vaihtuu ja budjetti poistuu....

Lapasiakin pukkasi pois puikoilta, ensin pomo tilasi parit lapaset lapsenlapselleen ja sitten kolmannet syntyivät siinä sivussa. Näitä ajattelin ensin mussukka kakkoselle, mutta ovat varmaan vielä isot. Niinpä lapaset jäävät vielä valmiiden töiden koppaan.

Mussukka-lapaset, koko ehkä 3-4 v
Lanka Drops Merino Extra Fine, väri 18, 37 g
Puikot 3 mm

 

Pomon pojanpojan lapaset, koko 1 v
Lanka Novita Wind Luxus (vihr.) ja Gjestal Silja (harm.) yht. 94 g
Puikot 3 mm

Nämä lapaset menivät siis 1 v:lle, vielä en ole kuullut miten koko sopi. Luulisin, että olivat reilut. Meikäläisen mussukka 1 v:lle sopi ainakin vielä "vauvalapaset" ja tämän kokoiset olivat 3 v:n käytössä.

Viime viikonloppu vietettiin taas etelä-Suomessa mummon mussukoiden synttäreillä. 1-2-3-synttärit olivat täynnä hulinaa ja huisketta, mutta meillä kaikilla oli niin mukavaa. Sieltä tuli sitten mukana pari uutta neuleprojektia; vanhimmalle mussukalle pitäisi tehdä villatakki (keltainen, kun neidiltä kysyttiin) ja keskimmäiselle liivi. Tällä kertaa meinasin tehdä palmikkoa, vaikka kakkonen esittelikin ylpeänä pöllöjä rinnuksistaan. Liivi vain oli käynyt jo vähän pieneksi. Pienimmäisellekin olisi kiva tehdä jotain omaa, se kun tahtoo olla näiden moni lapsisten perheiden "ongelma"; pienin saa kaikki muiden pieneksi jääneet, ei mitään ihan omaa.....