lauantai 20. huhtikuuta 2013

Sukkia ja kilpikonnia

Tällä viikolla olen tehnyt sukkia, niistämisen ohella. Viimein se keväinen flunssa saavutti minutkin, kuumetta ei ole nostanut, mutta nenän pielet ovat jo hellinä niistämisestä. Onneksi on jo helpottamaan päin, kun olen syönyt urakalla c-vitamiinia. Näiden lankojen kanssa on mieli levännyt.

Pitkästä aikaa käytin sukanpingottimia ja pitsineuleiset sukat avautuivatkin niissä kippuraisista mytyistä kaunokaisiksi.

Valk. Opal-sukat, koko 38-39
Lanka Opal 8-fach, väri 6808 natur, 110 g
Puikot 4 mm

Siniset Opal-sukat, koko 39-40
Lanka Opal 8-fach, väri 6801 marine, 132 g
Puikot 4 mm

Pinkit Opal-sukat, koko 38-39
Lanka Opal 8-fach, väri 6806 pink, 115 g
Puikot 4 mm

Romanssi-sukat, koko 39-40
Lanka Opal Romance, väri 6011, 105 g
Puikot 3,5 mm

Tänä aamuna kaivelin sitten ompelukoneen kaapista ja ompelin kahdelle mummon mussukalle uudet päiväpeitot. Kolmas mussukka halusi valita kankaan itse, joten se jäi ensi viikonlopulle. Nyt on ensi viikolla tuleviin isojen lasten sänkyihin päiväpeitot. Huoh, mussukat kasvavat, pinnasängyt ovat kohta historiaa....
 
Hauskaa, että kuva vääristää näin värejä. Kanttinauha on täsmälleen samaa molemmissa peitoissa, mutta tuossa vaaleassa se näyttää tummemmalta.... Kuvasta ei näy, mutta vaalean peiton pinnassa on mollamaijoja ja pieniä pupuja. Poikamussukan toiveena oli elukoita, joten hän sai kilpikonnia ja pienempi tyttömussukka rakastaa pupuja, joten hänelle niitä. Vanhempi tyttömussukka on jo niin kriittinen, ettei hän luottanut mummon valintoihin, vaan haluaa valita oman peittonsa itse =).

Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Upea aurinkoinen päivä kutsuu hommailemaan kaikkea kivaa.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Lomalle kiitos.

Työn alku on vienyt minun voimani.... kolmen kuukauden leppoisa ja rento vuoden alku vaihtui kerta rysäyksellä kymmenen tunnin työpäiviksi ja stressiksi. Ei kivaa. Iltaisin olen syönyt, käynyt suihkussa ja pötkähtänyt petiin unille, seuraavana päivänä sama rumba on alkanut alusta. Ei siinä ole paljon neuleet edenneet... Onneksi sain viime viikonloppuna mukaani mussukoiden neuleet. Alun perin heidän luokseen piti lähteä vasta tämän kuun lopussa, mutta mummon kova ikävä ja Ukkokullan vieno kehoitus sai ostamaan junaliput ja lähtemään halittavaksi. Ihanaa olikin, sain nollattua työajatukset ja nauttia rakkaiden ihmisten seurasta, vain Pappa puuttui, oli särkemässä jäitä.

Ihan putkeen ei tällä kertaa nuo neuleet menneet, mitoitus vähän ontui joissain vaatteissa. Onneksi mussukoita on monta, joten jollekin aina sopii. Toiseksi vanhimmalle mussukalle, pojan viikarille, neuloin palmikkotakin.. otin vähän mittoja ja silmukoita Novitan lehdestä ja loput olikin sitten luovaa hulluutta. Eli ihan perustakkia pukkasi.

Vanhimman poikamussukan takki, koko 100 cm
Lanka Novita Miami, väri 715, 200 g
Puikot 4 mm

Pienimmälle mussukalle, toiselle pojalle, tein kanssa mutu-menetelmällä takin. Se sopikin vielä isosiskolle, 1,5 v:lle =) Ei se pienin ollutkaan vielä kasvanut niin kovasti ;).
 
Mussukkatakki, koko 90 cm
Lanka Novita Samos, jokin antiikkilanka ja väri (oikeasti hento vaaleanvihreä), 190 g
Puikot 4 mm
 
Napit molempiin takkeihin kaivoin vanhoista varastoista ja tähän vihreään tuli kyllä niiiin epäkäytännölliset napit, että...... Se pitää pukea niin, että aukaisee vaan pari ylintä nappia ja pujottaa päälle. Tai saahan ne aukaista kaikki, mutta menettää hermonsa, kun nuo tähtien sakarat tarttuvat joka ikiseen langan juoksuun.
 
Nuoremman tytön mekko tuli vielä takaisin korjattavaksi. Siihen tuli vähän liian pieni kaula-aukko, joten aukaisen vielä olkasaumat, jatkan paloja ja teen toisen olkapään nappilistalla. Sopii ainakin pää sisään. Neuleiden saajat olivat tyytyväisiä, mekot ja takit pidettiin päällä koko päivän. Mummokin oli iloinen huomatessaan tämän =).
 
Töiden alkua on hankaloittanut myös se, kun polvi - ja koko jalka siitä alas päin - turposi ensimmäisen työviikon aikana huomattavasti. Jalka kuvattiin ultraäänellä ja sieltä löytyikin pieni verisuonen tukos. No, nyt olen sitä sitten hoitanut piikittämällä itseeni verta ohentavaa lääkettä. Mahanahka on ihan sinikirjava, yritin tehdä otavan tähtikuviota, mutta mokoma levisi koko mahan peittäväksi tähtirykelmäksi.... tai siis mustaksi taivaankanneksi ;). Mutta ei pahemmin valiteta, vaan porskutetaan eteenpäin. Tämän kuun lopussa ehkä helpottaa, ainakin sitten toukokuun viimeisellä viikolla, kun pääsen talvilomalle. Sitä ennen pohditaan elämän tarkoitusta, neulotaan sukkia ja muuta, sekä tehdään töitä....