sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Lomalle kiitos.

Työn alku on vienyt minun voimani.... kolmen kuukauden leppoisa ja rento vuoden alku vaihtui kerta rysäyksellä kymmenen tunnin työpäiviksi ja stressiksi. Ei kivaa. Iltaisin olen syönyt, käynyt suihkussa ja pötkähtänyt petiin unille, seuraavana päivänä sama rumba on alkanut alusta. Ei siinä ole paljon neuleet edenneet... Onneksi sain viime viikonloppuna mukaani mussukoiden neuleet. Alun perin heidän luokseen piti lähteä vasta tämän kuun lopussa, mutta mummon kova ikävä ja Ukkokullan vieno kehoitus sai ostamaan junaliput ja lähtemään halittavaksi. Ihanaa olikin, sain nollattua työajatukset ja nauttia rakkaiden ihmisten seurasta, vain Pappa puuttui, oli särkemässä jäitä.

Ihan putkeen ei tällä kertaa nuo neuleet menneet, mitoitus vähän ontui joissain vaatteissa. Onneksi mussukoita on monta, joten jollekin aina sopii. Toiseksi vanhimmalle mussukalle, pojan viikarille, neuloin palmikkotakin.. otin vähän mittoja ja silmukoita Novitan lehdestä ja loput olikin sitten luovaa hulluutta. Eli ihan perustakkia pukkasi.

Vanhimman poikamussukan takki, koko 100 cm
Lanka Novita Miami, väri 715, 200 g
Puikot 4 mm

Pienimmälle mussukalle, toiselle pojalle, tein kanssa mutu-menetelmällä takin. Se sopikin vielä isosiskolle, 1,5 v:lle =) Ei se pienin ollutkaan vielä kasvanut niin kovasti ;).
 
Mussukkatakki, koko 90 cm
Lanka Novita Samos, jokin antiikkilanka ja väri (oikeasti hento vaaleanvihreä), 190 g
Puikot 4 mm
 
Napit molempiin takkeihin kaivoin vanhoista varastoista ja tähän vihreään tuli kyllä niiiin epäkäytännölliset napit, että...... Se pitää pukea niin, että aukaisee vaan pari ylintä nappia ja pujottaa päälle. Tai saahan ne aukaista kaikki, mutta menettää hermonsa, kun nuo tähtien sakarat tarttuvat joka ikiseen langan juoksuun.
 
Nuoremman tytön mekko tuli vielä takaisin korjattavaksi. Siihen tuli vähän liian pieni kaula-aukko, joten aukaisen vielä olkasaumat, jatkan paloja ja teen toisen olkapään nappilistalla. Sopii ainakin pää sisään. Neuleiden saajat olivat tyytyväisiä, mekot ja takit pidettiin päällä koko päivän. Mummokin oli iloinen huomatessaan tämän =).
 
Töiden alkua on hankaloittanut myös se, kun polvi - ja koko jalka siitä alas päin - turposi ensimmäisen työviikon aikana huomattavasti. Jalka kuvattiin ultraäänellä ja sieltä löytyikin pieni verisuonen tukos. No, nyt olen sitä sitten hoitanut piikittämällä itseeni verta ohentavaa lääkettä. Mahanahka on ihan sinikirjava, yritin tehdä otavan tähtikuviota, mutta mokoma levisi koko mahan peittäväksi tähtirykelmäksi.... tai siis mustaksi taivaankanneksi ;). Mutta ei pahemmin valiteta, vaan porskutetaan eteenpäin. Tämän kuun lopussa ehkä helpottaa, ainakin sitten toukokuun viimeisellä viikolla, kun pääsen talvilomalle. Sitä ennen pohditaan elämän tarkoitusta, neulotaan sukkia ja muuta, sekä tehdään töitä....

2 kommenttia:

MariJ kirjoitti...

Ihania neuletakkeja!

iso gnu kirjoitti...

Kauniita neuleita! Eikö olekin kätevää, että kun tekee niin jollekin aina sopii.:)On se mukava kun on monta pienetä lapsenlasta.