Kahvipussin uusi elämä

Parisen vuotta sitten ostin Sirpa Kontio-Nikaman kirjan Kahvipussin uusi elämä. Siinä oli neuvottu korin ohje, jonka halusin tehdä. Ja siitä asti meille on kerätty Juhla Mokan pusseja. Niitä on siis satoja vaatehuoneen hyllyllä. Ihan kaikkea emme ole itse juoneet (minäkin juon muutaman kupillisen viikossa), vaan Ukkokulta on kantanut niitä töistä ja Lapsukainenkin on osallistunut keräystalkoisiin.

Nyt kun vietin kesälomaa marraskuussa, niin löytyi sen verran joutavaa aikaa, että meillä ruvettiin askartelemaan. Sain armaan aviomiehenikin avuksi.

Ensin aukaistiin pussit. Tai siis vaan pieni pintaraapaisu varastosta. Näissä pinoissa taisi olla reilut 150 pussia. Kahvitkin olisi jo saanut keitetyksi noista poroista, mutta kun niissä ei ollut enää kunnolla kahvin hajua, niin keitettiin ne kahvit tuoreemmasta tavarasta =). Minä ompelin kuusi kerroksisia suikaleita hienolla kahdeksankympin ompelukoneellani. Kone sanoikin lopulta sopimuksensa irti ja jouduin lainaamaan äidin Evaa. Into pinkeänä ompelin suikaleista seitsemän pussin pituisia, vaikka ohjeessa neuvottiin niitä yhdistämään vain neljä..... Tuo lukemisen ymmärtäminen oli siis vähän hakusessa. No, jos suikaleista tuli liian pitkiä, niin vastaavasti niitä puuttui vielä kokoamisen alussa 15 kappaletta.... Se ohjeiden lukeminen, hmm.....

Sillä aikaa kun ompelin vielä viimeisiä suikaleita, Ukkokulta aloitti korin kokoamisen. Ei haluttu kuitenkaan saavia, joten suikaleita lyhennettiin oikean kokoisiksi.

Sen verran näpsäkästi tuo korin punominen sujui, etten puuttunut hommaan lainkaan. Minun on opeteltava se joskus myöhemmin.

Lopulta jäljellä oli enää suikaiden päättäminen toisten väliin ja tsa-daa:

Meidän kovan onnen kahvipussikori oli valmis! Siitä tuli ihan hieno, kovan työn ja tuskan jälkeen.... Ainoa mikä harmittaa, on tuo yhden suikaleen "väärä väritys", käänsin sen ommellessa väärin päin.

 

Ja kun suikaleista jäi ne kolmen pussin pätkät jäljelle, Ukkokulta punoi vielä seuraavana päivänä minun töissä ollessani pienemmän vauvakorin....Sillekin on tiedossa jo käyttöä.

Ensimmäistä koria tehdessä olin ihan varma, että tämä on myös viimeinen. Niin paljon sen tekeminen vastusti. Mutta nyt kun aikaa mennyt muutama päivä, voisi asiaa ehkä harkita. Pusseja ainakin riittää. Ehkä suikaleiden kokoamiseen kokeilemme jotain muuta. Anoppi kertoi silittäneensä niitä yhteen....

Niin, ja kiitos onnitteluista. Pieni poika on kovin kiltti ja tervetullut lisä mummon mussukoihin. Isosisko hoitaa häntä innokkaasti ja muutkin pusuttelevat pientä aina ohimennen. Minäkin totesin, että tämän neljännen kohdalla ei enää niin pelota käsitellä ihan vastasyntynyttä, se alkaa mennä jo rutiinilla =).