Kotona ollaan jälleen. Tai oltiin jo eilen. Mutta eilen ei ajatus juossut, oli niin kamala ikävä Etelä-Suomeen takaisin. Ja silti oli ihana olla jälleen kotona. Skitsofreeninen olo, auts.
Pakkasin matkalle mukaan muutaman neuleen. Olevinaan oli aikaa tehdä vaikka mitä viikon lomalla. Hah. En tainnut tehdä montaakaan silmukkaa, paitsi mennessä junassa ja tullessa autossa. Perillä ollessa nautin täysillä vauvasta, eikä mieleenkään tullut neuloa. Opettelin taas uudestaan vauvanhoidon alkeet; syöttämisen (pullosta), vaipan vaihdon ja nukuttamisen... Välillä käytiin lasten sairaalassa ja vauvalle asennettiin lonkkalasta ja sitten hyssyteltiin muutama päivä kiukkuista pikkuista, muovituki vähän kiusasi. Äityliini ja Isukka ottivat mummon vierailusta kaiken irti ja antoivat myös mummon hoitaa lasta. Ja mummo hoitikin, mielellään ja nauttien =) Kamala ikävä vain jäi eilen, kun kotiin piti lähteä. Onneksi kolmen viikon päästä taas nähdään, kun neiti saa kasteessa nimen.
Kävin minä lankaakin ostamassa, osan löysin ihan Anttilasta (ei meillä löydy näitä erikoisuuksia, vaikka Novitaa olivatkin), osan kävin Nordiasta, Oulunkylästä. Ihana Vävy, lähti viemään anoppia varta vasten lankakauppaan. Kiitos siitä. Kuvaan en jaksanut lankakeriä etsiä, langat löytyvät täältä sitten valmiina neuleina. Suurin osa oli ihan sukkalankaa, paksumpia sellaisia, sillä ihan ohuita oli jo omiksi tarpeiksi. Nyt vaan on tehtävä valmiiksi muutama juttu ennen kuin pääsee tarttumaan uusiin lankoihin.
Nyt pitäisi käydä neulomaan, valoisan ajan käytin ristipistoiluun. Kamalan pieniruutuista tuo kangas, tälläinen puolisokea mummo ei meinaa nähdä mitä ompelee. Nyt vähän pimeämmällä täytyy etsiä neulomus käsiin, ei sitä passaa laiskotella yhtään iltaa.
Ai niin, se jäi vielä kertomatta, että mummon neulomukset olivat vielä neidille aivan liian isoja. Nekin minikokoiset tumput.
1 kommentti:
Voi, sinulla on ollut tosi mukava lomaviikko:)
Lähetä kommentti