tiistai 10. marraskuuta 2009

Mummon mussukan kastetaulu

Tätä taulua rakennettiin rakkaudella. Joka pistossa on mukana hellyyttä ja kaipausta. Ja tämän taulun teossa kuvittelin olevan kaikki minun ja lapsenlapseni suojelusenkelit, ne seuraavat nyt pikkuista prinsessaamme maailman vaaroissa. Onneksi niitä on vielä kovin vähän, äidin ja isän sylissä on kovin turvallista olla. Mutta kuten kuvakin osoittaa, haluaisin olla (ja olenkin, mikäli se minusta riippuu) nuo suuret kädet, jotka kantavat pikku prinsessaa läpi elämän. Yläkuvassa taulu on valmiina, mutta ilman kehystä. Alakuvassa on pieleen mennyt kehystys, ennen korjausta. Siinä näkyy ne rutut, eikä pohjalla ole solmuja, niin kuin voisi kuvitella. On se hyvä, että Neean isä osaa vähän kaikkea, taulujen kehystystäkin. Ja se on hyvä, että näin taitava mies huolehtii kahdesta rakkaastani =)

6 kommenttia:

Kangaskasa kirjoitti...

Tavattoman kaunis!
Enkeleitä pienelle Neealle!

TeSa kirjoitti...

Voih, ihana!
Kaunis ajatus, sinun kätesi...

Mari kirjoitti...

Kaunis taulu!

Marjo kirjoitti...

Kaunis taulu ja kirjoitus.

Helmis kirjoitti...

Onpa kaunis taulu, onneksi kehyksetkin lopulta onnistuivat.
Hyvä kehystäjä on painonsa arvoinen kullassa, sen vain huomaa oikeastaan sitten, kun osuu kohdalle kehno :(. Harmittaa, kun suurella vaivalla tehty työ menee pilalle silloin, kun sen juuri pitäisi kruunautua oikeilla ja hyvin laitetuilla kehyksillä.
Vaan loppu hyvin, kaikki hyvin!!

Kaunis on nimikin vauvalla, onnea vielä mummollekin :).

KristiinaS kirjoitti...

Kaunis taulu ja ne kaikki ajatukset jotka siihen on pistelty. Oli se vaan karmea kertomus kehystyksestä, huh huh. Onneksi vävy osasi korjata ja ettei mitään korjaamatonta vahinkoa ollut tapahtunut.