Viikon hjuumorpläjjäys =)

Ihanaa, viikonloppu alkoi ja mitään muita suunnitelmia ei ole kuin se, että laittaisin Miehen kanssa vähän tätä kämppää kondikseen =) Ikkunat voisi pestä, jos ei sada tai ole pakkasta ja lattiatkin voisi pyyhkäistä kostealla pölyjen pyyhinnän lisäksi. Sekä vessan ja kylppärin pesu olisi listalla. No, kun kahdestaan touhutaan, niin tuossa menee puolipäivää. Loppupäivä varataan neulomiseen.

Tänään aloitettiin viikonloppu hyvällä grilliruualla. Mies parka uhkasi kylmää ja lähti terasille uudistamaan viime viikolla löytynyttä grilliä. Tarjolla oli broilerin filepihvejä, ananasta, kesäkurpitsaa ja viime viikolla löytyineistä keramiikkakupeissa hautunutta peruna-sipuli-juures-seosta, jota maustoimme hieman Aura-juuston muruilla. Mies maustoi omat kuppinsa myös herkkusienen muruilla ja pekonisilpulla. Nam, oli niin hyvää.

Muutoinkin tämä päivä alkoi hymyllä ja auts, myös kuhmulla päässä. Olin tänään koulutuksessa ja kun aika tuli lähteä ensimmäiselle kahvitauolle, meikäläinen kyllä yritti nousta tuolista ylös, mutta löysikin itsensä lattialta =) Tuolin toinen jalka oli pettänyt ja heittänyt meikäläisen tantereeseen =) Aluksi olin vähän hölmistynyt, mutta kun tajuisin mitä oli tapahtunut, aloitin hillittömän hihityksen. Opettaja ja kaikki muut koulukaverit tulivat salamana ympärilleni, huolissaan katsomaan miten pahasti kävi. Ja minä vaan hihitin =) Sattui ja lujaa päähän (vieläkin iso kuhmu), mutta tilanne oli niin huvittava, ettei voinut muuta kuin nauraa. Ope kyseli vielä iltapäivälläkin olinko kunnossa, ei uskonut, että pahemmin sattui tuolille kuin minulle, siltä oli jalka irti ;)

Ja kun mietiskelin itsekseni tilannetta, niin alkoi naurattamaan vielä enemmän. Kas, kun muistin ylioppilasjuhlani vuonna kivi ja kirves. Olin käynyt estraadilla pokkaamassa lakin ja todistuksen ja tulin takaisin paikalleni. Reitti kulki lavalta omille paikoille niin, että piti laskeutua neljä-viisi rappusta alaspäin seinän takana ja tulla ovesta ulos. (Kaikki, jotka ovat olleet joskus Piispanmäen koululla tietävät paikan.) No, meikäläinen kompastui jotenkin tuolla yleisön piilossa olevilla rappusilla ja tulin ne pyllymäkeä alas. Koko salillinen juhlayleisiö kuuli kaamean ryminän jonka aiheutin, mutta tulin pokkana kävellen ovesta ulos ja menin rauhassa paikoilleni. Satapäinen kansa seurasi tarkasti mikä tilanne oli, mutta meikäläinen oli ihan pokkana. Kaikki tiesi mitä oli tapahtunut, mutta ei mitään  hämminkiä, olin ehjänä ja hengissä =) Tätä tilannetta on naurettu silmät kyynelissä monia kertoja jälkeen päin, jos niistä juhlista ei ole mitään muuta muistikuvaa, niin jokainen paikalla ollut ainakin muistaa tuon kompuroimisen. Ehkä nämä naiset, jotka ovat tässä samassa koulutuksessa muistavat ainakin sen, että kannattaa tarkistaa tuoli jolle istuu. Mitä tästä opimme; meikäläinen välillä aina pistää rutinaksi, mutta ei hätää, se sattuu vain sopivasti =)