Onpa rankkaa tämä töiden aloittaminen. Aamulla ei jaksa nousta ylös ja Mies kärsii mörrimöykystä aamiaispöydässä. Töitä ei jaksais tehdä, mutta kun on pakko. Jumppaan ei jaksais lähteä, mutta kun on pakko ;) Ja illalla ei innostus oikein riitä mihinkään ja neuleet seilaavat vuoronperään käsissä. Tuleehan niihin pari silmukkaa aina neulottua. Helteetkään eivät ole kiusanneet, tänään oli ensimmäinen (ja ainoa?) hellepäivä pitkään aikaan. Senkään syyksi ei voi tätä laittaa.Sain minä kaksi paria rumasukkaa tehtyä, mutta kun en ole jaksanut päätellä niitä. Enkä kuvata. Enkä tilastoida. Nytkin haaveilen, että kohta vois jo painua peiton alle.... Jos pari tuntia yrittäis vielä sinnitellä, sitten kyllä meen. Ihan varmasti. Ja vali-vali. Lauantaina nukun pitkään, ainakin yhdeksään, sitten en jaksa enää kuunnella vierestä huokailuja, että heräis eukko jo =)
Huoneen remontti on hetken jumissa, mie oon yrittänyt jäkättää Miehelle, että pysyy erossa. Eilen leikatulle silmälle ei tee varmaan hyvää remonttipölyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti