Toin tänne etelään tuon edellisen postauksen taulun. Sillä aikaa kun me muut käytiin kaupassa, vävy purki taulun "atomeiksi", silitti vähän kangasta ja otti liimakankaan välistä pois. Siellä ei siis ollut liimaa kökkäreinä kuten epäilin, mutta sellainen liimakangas välissä, että se ei joustanut yhtään, eikä antanut mitään anteeksi. Vävy aloitti taulun rakentamisen uudelleen ja vaihtoi välissä olevan kankaan. Ja kas, yhtään ryppyä ei tauluun enää jäänyt, kun pingoittamiseen käytti vähän aikaa ja vaivaa. Kiitos Vävy, tiesinhän minä aikaisemminkin, että sinä osaat vaikka mitä, mutta nyt taitoihisi löytyi siis kehystäjän taidotkin. Työ oli tuhat kertaa siistimpi hänen tekemänä kuin alan ammattilaisen jäljiltä. Tästä lähtien taidankin tuoda nuo työt Vävyn kehystettäväksi =)
Muutoin päivä kului huomista valmistellessa. Ompelin perintökastemekkoon rusetin ja koristekukkasia, edelliset olivat sinisiä, nyt oli vihdoin punaisen vuoro.. Siinä sivussa hellin huomisen sankaria. Ihaninta oli, kun prinsessa katseli mummoa silmiin ja rupesi hymyilemään! En tiedä oliko vielä tahatonta, mutta omassa mielessäni ainakin uskon, että tyttö tunnisti mummonsa ja oli iloinen, että taas tavattiin =)
3 kommenttia:
okei, nyt mäki tiedän mihin vien seuraavan ristipistotyön kehystettäväks ;). ihanaa kun löyty osaavat kädet, minuu harmitti niin paljon siun puolesta.
Todella kiva, että työ pelastui!
On sinulla kyllä taitava vävy! :) Onnittele tytärtäsi, kun on tehnyt niin loistavan miesvalinnan! ;) Ja hienoa, kun taulu on pelastettu!
Lähetä kommentti