torstai 28. lokakuuta 2010

Mä osaan lentää!

Miksi kaiken jätät kesken
kaikki jäljet peittäen.
Miksi myötävirtaan soudat
vastatuulta väistäen,
vaikka aukaista voit haudan,
missä makaat vaieten.

Jos tahdot, sä osaat lentää.
Jos uskot, sä osaat lentää.

Jos tahdot, sä voit voittaa
juuri sen, joka pahin on.
Ilmaiseksi mitään et saa,
mut jos teet sen, saat palkinnon.
Vihollinen seisoo siinä
sinun omissa vaatteissasi:
Mene nyt ja katso peiliin,
niin näet vastustajasi.
- Pave Maijanen

Näillä sanoilla yritän lohduttaa itseäni kun on sateista ja pimeää. Työt mättää päähän jo toista päivää urakalla ja käsityötkään eivät oikein edisty. Onneksi tänä iltana saan ukkokultani kotiin. Jo tieto siitä, että toinen on lähellä, rauhoittaa ja auttaa =) Pitäisiköhän kotona kaivaa lankalaatikosta se kaikkein kirkasvärisin ja riemunkirjavin kerä?

maanantai 25. lokakuuta 2010

Sukkasillaan

Heh, äsken kun odottelin kuvien latautumista bloggeriin, niin nukahdin =) Se ei siis tapahdu kovin räväkästi ja Picasan puolelta ei ollenkaan. No, nyt on kuvat blogissa ja minäkin olen herännyt. Jatketaan!

Mitä enemmän pimeys hiipii päiviin, niin sitä vähemmän minä saan mitään aikaiseksi. Työt tuntuvat takkuavan ja kotona ei neulominenkaan luonnistu. Tai joka ilta väkerrän jotain, mutta mitään valmista ei oikein synny. Vai johtuisikohan se siitä, että keskeneräisiä on kori täynnä, jokaista kun vähän nykäisee, niin yhtään ei valmistu. Aikanaan sitten enemmän, tällä viikolla on pari työtä päässyt pois puikoilta.
Sukat kolme vuotiaalle
Lanka OnLine SuperSocke, väri 1246, 45 g
Puikot 3,25 m Knitpicks
Bones-sukat Neulekirjasta, koko 38-39
Lanka Araucania Ranco Multy, väri 337, 75 g
Puikot 2,55 Knitpics

Minun piti jatkaa sukkia yhden mallikerran pituuden verran, oli sen verran ohut lanka ja väärä neuletiheys. Näistä tuli ihan kivat sukat helposti, vaikka kierretyt oikeat silmukat meinasivatkin käydä lopulta hermoon. Muutama automatka ja muutama sairaalareissu, niin sukat olivatkin jo valmiina.

Lauantaina neuloin muiden ihmetykseksi bussissa, kun menimme paikallisen reumayhdistyksen kanssa teatteriin Kuopioon. Sukkaa syntyi matkustaessa jonkun verran ja Kilpakosijat-näytelmäkin oli hyvä. Seurassakaan ei ollut valittamista ja ruokaa saimme mahat täyteen ravintolassa. Kaiken kaikkiaan reissu oli mukava, sellaisen voisi tehdä vaikka uudelleenkin. Tänään jatkoin samaista sukkaa keuhopolilla kun kävin hakemassa toisen siedätyspiikin. Nyt jo huomasi, ettei piikissä pelkkää vettä ollut. Tuli ihan kiitettävän kokoinen punainen läikkä pistospaikan ympärille. Muita oireita ei tullut, vaikka hoitaja vähän väliä kävikin tsekkaamassa olenko vielä tolpillani.

Jos nyt jatkaisi vaikka kummitytön puseroa, se alkaa olla jo kainaloissa asti, mutta vielä siinä olisi tekemistä. Lisäksi pitäisi keskittyä Mussukka kakkosen kastetauluun. Sekin on vielä vähän vaiheessaan =) Pitäkää itsenne hereillä, pimeydestä huolimatta!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Lörpötystä; pipoissa ja tekstissä =)

Kummityttö pyysi lörppäpipoa syntymäpäivälahjakseen. Väreinä piti olla vaaleanvihreä ja vähän oranssia. Kiersin kauppaa jos toistakin ja etsin pipoa, josta voisin tehdä vähän teollisuusvakoilua. Muuta ohjetta ei ollut kuin kännykkäkuva ja toive, että sen pitäisi olla pitkä. Ja aikaa oli viikko. Läksin vähän soitellen sotaan, tyylillä katsotaan mitä aikaiseksi saadaan. Niinpä ensimmäinen versio oli tälläinen ribbimalli - ja pitkä!
Kummitytön pipo vol 1. Koko nuori neiti
Lanka antiikkinen Novita Nalle vaaleanvihreä ja Novita Nalle Aloevera, yht. 71 g
Puikot 3 mm pyöröt
 
Jotenkin valmis pipo tuntui vähän oudolta ja minä kun kokeilin sitä, jäi ylijäämä pipo keskelle ylös pystyyn. Minä olin kuin Pikkumyy =) Olin ihan varma, että pieleen meni. Piti etsiä vähän mallia lehdistä - ja aikaa oli vielä muutama päivä.
Toisenlainen lanka, toisenlainen neule. Nyt näytti jo vähän fiksummalta. Mutta en ollut vieläkään varma, että tämäkään oli kunnollinen.
Kummitytön pipo vol 2
Lanka Novita Nalle Marjaretki, väri lakka 841, 65 g
Puikot 3 mm

Varovasti kysyin sitten syntymäpäiväsankarilta oliko kummastakaan piposta käyttöön. Ja ne molemmat olivat kuulema hyviä! Huh, iso kivi vierähti pois tämän tätykän sydämeltä. En vain osannut asetella niitä päähän nuorisotyyliin, minä vanha kalkkis =) Mitat synttärilahjan myöhästyneeseen osaan saatiin myös ylös, joten puikot suihkivat nyt vaaleanvihreää villapaitaa =)
Kesävoi-sukat, koko 38-39
Lanka Austermann Step 6 mosaik, väri 108, 99 g
Puikot 3,25 mm Knitpicksit

Nämäkin sukat tein omin modauksin, katselin vain mallineuleen kirjasta. Kiva malli, helppo ja näyttävä. Tosin tähän kirjavaan lankaan malli vähän hukkuu. Jalassa sukat ovat kuitenkin mukavamman näköiset kuin tässä pöydällä. Sukat on olleet valmiina kolmisen viikkoa, mutta kiire.... kiire.... Samaan kiireeseen ovat hukkuneet korillinen keskeneräisiä töitä.

Tosin yhtä sukkaparia sain vähän edistettyä tänään, kun olin puolisen tuntia tarkkailtavana keuhkopolilla. Tänä aamuna annettiin ensimmäinen siedätyshoidon piikki ja me kaikki taisimme olla hiukan varuillamme.... turhaan, sillä ainoa oire oli pef-mittaustulosten hienoinen laskeminen, mutta käsivarteen ei tullut edes pattia. Siitä se jatkuu seuraavat 14 viikkoa joka maanantai, sitten tutkaillaan miten hoitoa jatketaan, mikä on pistosväli sen jälkeen. Tätä rumbaa tanssitaan kuitenkin seuraavat kolme vuotta. Olen siihen täysin valmis, sillä koko elämäni jokainen kevät on ollut yhtä nuhaa, yskää ja silmäoireita. Nyt lääkäri lupasi, että jo seuraavan kevään pitäisi olla helpompi. Toivottavasti.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Mummoilua

Kiitoksia kaikille onnitteluista! Tämä on ollut aivan upeaa; jo pelkkä mummona olo oli jotain ainutlaatuista, mutta tämä tuplamummous on jotain ihan erityistä! Totesinkin tänään, että sydämen on pakko laajentua, kun rakkaita on mahduttava useampi sisään. Kyllähän se mummon sydän laajenee =) Etenkin noin suloisten ipanoiden vuoksi. Mussukka on jo "iso" tyttö, joka selvästi iloitsi siitä, että mummo tuli perjantaina kylään. Ja mummon mieli tuli niin iloiseksi siitä =) Pikkunappula on suloinen vauva, niin kovin pieni vielä, mutta hänkin tutki tummilla silmillään mummoa, ikään kuin painaakseen mieleen, että tämä on tärkeä ihminen. Yhtä kaikki; rakkaita molemmat.

Tämä mummo on vain ollut kovin saamaton, eikä ole neulonut pikku prinssille nutun nuttua, eikä mitään omaa neuletta. Ei edes sukkia. Onneksi Mussukalta on jäänyt jo perinnöksi pieniä vaatteita, joita äiti ja isä voivat pukea pienokaista lämmittääkseen. Ristiäisiin olen kyllä luvannut tehdä pojalle jotain omaa, siskon mekko (tai äidin alunperin) ei ehkä kelpaa siinä vaiheessa.
Lapsukainen pyysi pienokaiselle toisen peiton, nyt kun rattaissa/vaunuissa kuljetettavia on kaksi. Tämän sain tehtyä "rotinoiksi", viimeiset silmukat neuloin matkalla lapsien luo =) Tämä peitto taisi kuitenkin päästä Mussukan käyttöön rattaisiin ja entinen peitto siirtyi perintönä vauvalle, hän kun on jo makuupussissa, ohuempi peitto riittää hänelle.
Vaunupeitto, koko 92 x 120 cm
Lanka Hjertegarn London, väri 1002, 543 g
Puikot 10 mm pyöröt

Vaikka luulisi, että kun on paksu lanka ja paksut puikot, niin neulominen on helppoa kuin heinän teko, erehtyy pahasti. Neulominen oli kokolailla tahkoamista, neule painoi, hartiat jumittuivat ja sormet menivät tunnottomaksi. Mutta tuli tehtyä =)

Nyt seuraavaksi olisi siirryttävä kastetauluun ja kummitytön neulepuseroon. Viime torstaina tuli tekstiviesti, jossa kummityttö toivoi synttärilahjaksi lörppöpipoa ja neulepaitaa. Ihan kiva, kummitädin mieltä lämmitti viesti, mutta luotto kummitädin taitoihin taisi olla vain liian luja =) Syntymäpäivä nimittäin on jo tällä viikolla. Vaikka neulonkin paljon ja joka ilta, niin näin nopea en kuitenkaan ole. Pipo valmistuu viikonlopuksi, mutta puseron langat ovat vasta Itellan matkassa =) Onneksi sain aikaa puseron teolle, ja mikä sitä onkaan tehdessä, kun puhelimeen tupsahti myös mallikuvat valmiista neuleesta ;)

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Tupla =)

Ei minulla mitään valmista käsityötä ole (tai olisi yhdet sukat), enkä jaksa nyt oikein niihin keskittyäkään. Tulin vaan elvistelemään sitä, että tänään minusta tuli tuplamummo. Pikku prinssi (tai peikonpoika, kuten isänsä nimitti) syntyi aamulla sulostuttamaan vanhempiensa, isosiskonsa ja isovanhempiensa elämää. Kiitos Lapsukainen ja Vävy, että annoitte Mummolle ja Papalle tämänkin ilon!