Onnea "lapsukainen"

Onnea Albert 1 v!!

Tämä tulee päivän myöhässä, myönnetään. Mutta tänään vasta välähti. Sen jälkeen kun oli tehty etätyöt, käyty kaupassa, syöty hyvin (!) ihanaa grilliruokaa ja uusia perunoita ja vielä piti saunoakin. Päivä on ollut mitä ihanin, on tehty kaikkea muuta kuin käsitöitä =) No, huomenna on aikaa autoillessa vähän neuloa, ehkäpä sitten joku työ edistyy. Aurinkoista viikonloppua, palailen linjoille -joskus....

Ukkostaa

Kylläpä on pimeä ja sateinen iltapäivä. Ukkonenkin on tainnut pyörähdellä, ainakin vierestä hivutellen. Onkin hyvä syy olla tekemättä pihahommia ja viimeistellä nämä jo monta päivää nurkassa lojuneet työt =)

Lankakauppa Nordiassa ihastuin pastelliseen mohairlankaan, joka huusi päästä huiviksi. Aluksi aloitin virkata salomoninsolmuja, mutta ne eivät jotenkin iskeneet. Sitten muistin Ullasta tulostetun Lumihuivin ohjeen ja kas, lanka ja huivimalli olivat löytäneet toisensa.

Lumihuivi, koko 185 x 75 cm

Lanka Gjestal Topp Mohair, 90 g

Puikot 5 mm addin pitsipyöröt

Tässä vielä lähikuva reunakuviosta ja langan hennosta värityksestä.

Nordiasta tarttui mukaan myös paksua ja pehmoista lankaa. Tai oikeastaan Lapsukainen valitsi langan vauvan haalariin (ja kuulema lopusta voi äidille tehdä lapaset). Kun lanka oli paksua ja puikot isot, niin haalarikin valmistui nopeasti.

Vauvanhaalari, ohje omasta päästä, koko 68-72 cm

Lanka Trysil Garn Anna, (100% akryyliä), 222 g

Puikot 5 mm

Kun neuleesta sileänäkin tuli paksu, en halunnut enää tehdä mitään palmikkoja tai helmi-/korinpohjaneuletta. Ja tein tarkoituksella vähän reilumman, että sopii sitten sydäntalvella mummon mussukalle ;) Lanka oli tarjouskorista, joten napit ja koristekuva maksoivat enemmän kuin lanka.

Huomennakin ukkostaa =) Saan nimittäin Ukkokullan koko kesäksi kotiin. Sitä sietää perjantaina juhlistaa hyvällä grilliruualla. Pitääkin etsiä tuoretta maissia (ei niitä vakuumipakattuja, yöks), kesäkurpitsaa ja hyvät pihvit.... Nam, tuliko teillekin nälkä ;) Huomenna ei ehdi grillailla, sillä illalla on 7v-ystävämme kouluun siunaaminen ja minä olen saanut kunnian mennä alttarille siunaukseen. Poika itse sai valita siunaajan ja minä voitin mummot ja papat! Kummit (Lapsukainen ja Vävy) olisivat olleet itseoikeutettuja tähän hommaan, mutta matka on ihan liian pitkä pikaiseen käyntiin arki-iltana =(

Sunnuntai-illan hiljaisuus

Se miun Mies tuli kotiin - ja meni taas! Yhden yön malttoi saman peiton alla nukkua, ja jälleen töihin. Ei hyvä. No onneksi tuo paatti on jo Katajanokan rannassa, ja Mies on tulossa kesälomille perjantaina. Ehkä mie jaksan vielä valittaa neljä päivää ;)

Kummityttökin sai lahjansa viimein perille. Kysyinkin sitten häneltä tekstarilla olivatko hihat takissa olleet sopivan mittaiset ja sain vastaukseksi, että "melkein". Siinä kyllä jäi tälle kummitätille vähän avoimeksi, että olivatko hihat liian lyhyet vai pitkät, mutta ehkä se vielä selviää jossain vaiheessa =)

Tämä viikonloppu on mennyt vähissä merkeissä käsitöiden osalta. Tänään kävimme Prisman kotipihalla vähän ostoksilla (Mies vaan huokaili ja työnsi eteenpäin keräilyvaunuja....). Iltapäivällä istuttelin ruukut täyteen kirsikkatomaattia, parvekemansikkaa, vihanneskrassia, ruohosipulia, persiljaa ja kesäkukkia. Niin ja kesäkurpitsakin pistettiin meidän pihan takanurkkaan. Toivottavasti vähän myöhemmin saadaan myös satoa ruokapöytään. Samojen hyllyjen välistä tavoitettiin myös Vävyn vanhemmat, heilläkin oli puutarhahommat meneillään.

Heleää helatorstaita!

Lähiympäristöstä alkoi kuulua viestiä, ettei rouva ole ehtinyt edes blogiaan päivittää. Ihan oikein, en olekaan. Johonkin nuo illat humahtavat ja sitten on jo mentävä nukkumaan, herättävä, syötävä aamupala ja lähdettävä taas töihin. Se on tuo palkka sen verran tärkeä, että kai se on ihan joka päivä käytävä ansaitsemassa. Eikä sinne työmaalle meno loppujen lopuksi niin kauhea paikka ole =) Minulla on onneksi kivoja asiakkaita! Ja jos joku väittää, että kirjanpitäjän työ on kuivaa, niin voin väittää vastaan. Olen tehnyt tätä työtä jo aika kauan ja tämän kuukauden aikana olen taas saanut opetella ihan uusia juttua - ja tuntea, että hei minä onnistuin =) Eilen meinasin sitten päivittää, mutta kun jotenkin (juu, olen aina vannonut, että en koskaan) hurahdin liittymään Facebookiin, niin siinähän se ilta vierähti. Minut löytää sieltä ihan oikealla nimellä, joten jos tavoitat, kutsu kaveriksesi!

Eilen oli ihanan kummityttömme nimipäivä. Onnea vielä kerran! Tämä kummitäti oli vaan niin saamaton/laiska/kiireinen, ettei ennättänyt lahjaa toimittaa ajoissa. Tässä kuitenkin vilautus, sillä siellä varmaan arvattiin mihin sitä villatakkia tehtiin ;)

E:n villatakki, koko 145-150 cm

Lanka jämiä ja Lidlin tarjouslankaa, taatusti kutittamatonta ja konepesun kestävää, 365 g

Puikot 4 mm pyöröt

Keräsin tässä talven aikaan jo korillisen punasävyisiä jämälankakeriä. Jotain oli enemmän, jotain vähemmän. Mielessä välkkyi hieno idea, ja vaikka itse kehunkin, niin sain mielestäni idean hyvin myös toteutetuksi. Helman neuloin poikittain, ainaoikeaa tarpeeksi vyötärön ympärille. Sen jälkeen poimin toisesta reunasta silmukat, tein muutaman kerroksen ja jaoin silmukat taka- ja etukappaleisiin. Ne tein 101n-ribbiä, osin sen takia, että halusin alaosan vähän kellottavan, osin sen takia, että istuvuus olisi näin parempi.

Hihat olisin halunnut tehdä myös jämälangoista. Mutta sitten ajattelin asiaa tarkemmin ja halusin, että takki on konepestävä. Ja että sen pystyy kuivattamaan vaikka narulla roikuttamalla. Jos olisin tehnyt hihat ainaoikeaa, ne olivat ekan pesun jälkeen olleet tuplaten pitkät ;( Joten pese-ja-pidä-takki on tehty hihojen osalta sileällä oikealla. Ei veny, vanu, eikä pauku. Nappilistan tein vain yläosalle, muutetaan myöhemmin, jos homma ei toimi näin. Eli terveisiä kummitytölle, täällä olisi vähän sinulle jotain. Ja kunhan perjantai tulee, niin käyn tähän vähän jotain "naisellista" lisäksi. Paketin saat kun seuraavan kerran nähdään, tai laitan sen Mummon mukaan lauantaina. (Niin, se jämälankakori on yhä yhtä täysi, voin tehdä näitä takkeja ainakin kymmenen ;) )

Viime viikonloppuna täällä oli S-omistajille kanta-asiakaspäivät ja kun tarjolla oli alennuksia, niin minähän kävelin Prisman lankahyllylle. Sieltä löytyikin kampanjalankaa, jota en ollut vielä kokeillut. Pakkohan sitä oli vähän saada =)

Korinpohja-kaulahuivi, 192 x 13 cm

Lanka Novitan Papagena (100% akryyliä), väri 486, 100 g

Puikot 4 mm

Tämäkään ei taatusti kutita, lanka on todella pehmeää. Mietiskelen vielä, josko ottaisin huivin omaan käyttööni. Ja tekisin pipon kaveriksi. Nyt huivi kuitenkin huilaa valmiiden laatikossa.

Nyt voisi lähteä istuskelemaan sohvalle, ottaa neule käteen ja nauttia neljästä vapaapäivästä. Ihanaa kun perjantainakaan ei tarvitse lähteä töihin. Tosin viikonlopun olisi kruunannut se, että olisin saanut Miehen jo huomenna kotiin, mutta täytyy kai tyytyä siihen lauantaihin. Onneksi taas nähdään. On jo niiiiiiiiin kova ikävä, että oksat pois. Rasvaile vaan huulesi hyvin rakas, sillä kotona odottaa ainakin miljoona pusua! Vielä viikko, niin sen jälkeen saan nukkua armaani kainalossa kokonaiset neljä kuukautta, eikä hän karkaa pois. Toivottavasti ;)

Jeps. Nyt vain toivottelen mukavaa helatorstaita kaikille, nauttikaa auringosta, jos sitä teillä näkyy sekä toisistanne. Ja pitäkää huolta itsestänne!

Käykää nyt ihmeessä allekirjoittamassa

"Tulin kertomaan, että nyt on menossa nimienkeräys fibromyalgian tunnustamiseksi Euroopassa. Vetoomuksen voi allekirjoittaa:

http://www.reumaliitto.fi/sivut/etusivu/(oikea ylänurkka)

tai suoraan http://www.enfa-europe.eu/indexpet.php"

Anonyymi oli jättänyt minulle kommentin, tässä vain osa siitä. Tämä oli sen verran tärkeä juttu mielestäni, että nostan sen tännekin. On ihan totta, että moni lääkäri ajattelee fibromyalgiasta, että se on vain vanhojen akkojen valitusta, mutta sopii tulla tähän kroppaan sinä aamuna, kun joka lihasta ja niveltä koskee, kun jokainen askel tuottaa tuskaa. Ja kun et millään saa pois sitä kipua. Vaikka syöt kipulääkkeitä, jotka tekevät olosi turraksi tai näyttävät yöt painajaisia. Vaikka kokeilet sitä ja tätä, näitä neuvojahan riittää. Antaisin mielelläni tämän jollekin vähättelevälle lääkärille. Etenkin niinä päivinä kun on pakko mennä, mutta ei jaksaisi kun koskee ja kovaa, kun ei voisi ottaa askeltakaan.

Ole hyvä vain viisas lääkärisetä/täti, minähän vain vähän kiukuttelen ja laiskottelen, haluaisin ihan ehdottomasti vähän lomaa, kun aurinkokin paistaa =(, eihän minuun voi koskea kun reumakokeissakaan ei näy mitään. Mutta kysyisitkö Mieheltäni tai Lapsukaiselta tai Vävyltä miten reipas, notkea ja kunnossa olen aina aamuisin, ennen kun pääsen vauhtiin. Kysy heiltä, olenko koskaan kertonut, että aamulla pytyllä takapuolen pyyhkimenkin nostaa kyyneleet silmiin, kun koskee niin. Kysy heiltä pidänkö seinistä ja pöydistä kiinni, kun lähden aamuisin sängystä tai aamiaispöydästä. Kysy myös, älähtelenkö tuskasta aina silloin tällöin. Onneksi löytyy myös niitä lääkäreitä, jotka uskovat minun tosiaan kärsivän ja antavat apuaan. Ja antavat tälle taudille nimen, etten ole vain luulosairas vanha akka. Että minussa on ihan oikeasti jokin vialla.

Ja onneksi näinäkin päivinä kun kipu yltyy, löytyy muita mukavia asioita. Tänäänkin sain ihan hyviä uutisia (toki välitin ne heti Miehelle....) Asioita, jotka auttavat taas jaksamaan huomiseen. Ja huomenna voi olla taas kivuton päivä! (Heh. toiveajattelua =))

Huivitusta

Viime aikoina on tullut vain viskattua käsityökorin pohjalle valmistuneet työt. Eilen illalla sitten sain ihme inspiraation, juuri kun olisi pitänyt saunaan lähteä. Päättelin ja viimeistelin työt. Alla oleva kaulahuivi valmistui iät-ajat sitten. Mutta kun se päättelykeiju - tai varmaankin peikko meillä - ei suvainnut tulla käymään.

Omppu-huivin muunnelma, alkuperäinen ohje löytyy Tikrulta. Koko 194 x 18 cm

Lanka Noro Kureyon, väri 150D, 140 g (kokonaista kolme kerää)

Puikot 7 mm (muistankohan väärin, olisiko olleet sittenkin kuutoset?)

Vieläkään Noro ei ole minun lempilankaani, vaikka tässä värit ovatkin paljon harmoonisemmat kuin edellisessä huivissa. Omistin näitä kolme kerää ja ne kaikki ovat tuossa huivissa. Enkä ihan heti osta itselleni tätä lankaa. Ei ole hintansa väärti, ainakaan minun mielestäni, joku voi tykätä ja tykkääkin.

Feather & Fan -huivi, koko 184 x 12 cm

Lanka Gjestal Frost, väri 230, 90 g

Puikot 3 mm addit

Mallikertoja on vain kaksi vierekkäin. Jokin tässä mallissa ei loksahtanut meikäläisen aivonystyröihin, vaan jouduin laskemaan koko ajan kuuteen. Enkä koskaan ollut varma, teinkö rivin oikein. Jossain vaiheessa olinkin onnistunut tekemään yhden rivin liikaa ja kämmimään langankiertojen puolen. Onneksi sitä ei ole tästä mallineuleesta helppo huomata. Mutta kun sen itse tietää, niin.....

Näitä huiveja ei enää tarvita, nyt on jo täysi kesä. Koivuissakin on jo lehdet ja sen tietää olosta. Vaikka allergialääkkeitä on mennyt jo kuukausi ja melkein kuukauden olen hönkäillyt keuhkoja avaavaa lääkettä, niin ahistaa =) Vai ahistaisiko tämä elämä yleensä ;) Kun tuo Mieskin on vielä jäitä särkemässä, vaikka täällä on jo kesä. Tänään puhelimessa selitin tuota koivujen vaikutusta keuhkoihini, niin Miehellä meni vähän aikaa ymmärtäessä, että täällä ihan oikeasti on jo kesä. Siellä kun ei näy kuin jääkenttiä. Suomi on pitkä maa ja välimatkat ovat suuria.

Ja yhden hartiahuivinkin tein. Ette ikinä arvaa millä mallilla =) Aikamones (juu, viides) huivi Pirtin kehräämön liukuvärjätystä. Tässä oli niin keväiset värit, että oli pakko kokeilla.

Revontuli-huivi, koko 184 x 84 cm

Lanka Pirtin Kehräämön liukuvärjätty, kakkoslaatu, 170 g

Puikot 5 mm addit

Näistä huiveista tulee kyllä kivoja. Tuo malli ja liukuvärjätty lanka ovat niin naimisissa keskenään. Huivi jää kylläkin valmistuneiden laatikkoon, aika kauppaa tavaran.

Yhden turjakkeenkin tein. Ja käytin siihen lankaa 200 g, vielä sellaista lankaa, jota sain kylkiäisenä enkä ostanut mitään varsinaista tarkoitusta varten. Mutta kun turjakkeesta tuli liian lyhyt alkuperäiseen tarkoitukseen, niin mietittäväksi jää mitä sitä tehdään. Sillä lanka ei purkaannu, enkä kyllä kehtaisi sitä neuloa uudelleen. Pari ideaa olis, katsotaan mitä syntyy.

Oikein mukavaa äitienpäivää kaikille äideille! Lapsukainen muisti minua ihanalla kortilla, kiitos siitä. Itse kävin tänään Prisman kesäpihalla ostamassa kukkia, anopille parvekkeelle ja omalle äidilleni pihalle. Huomenna meinasin käydä kummankin luona. Josta tulikin mieleeni, että huominen ruoka pitäisi laittaa pakkaseen, maha tulee varmaan täyteen tuolla reissulla =)

Nostalgia tunnelmissa

Langanpätkiä-blogista löytyi niin ihana nostalgia meemi, että nappasin sen mukaani. Nyt saatte tekin lukea muistikuvia seitsemänkymmentäluvun alusta =) Juu, tää on aika pitkä. En loukkaannu, vaikka et jaksa lukea loppuun asti ;)

Eli muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiöpöydän korkeudella? Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

1.Missä ja koska synnyit?
Silloin asuinkunta oli vielä Sääminki, mutta ihan oikeasti Savonlinnan keskussairaalassa, marraskuussa vuonna 66.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Pikkusisko, vain 1,5 vuotta nuorempi (mehän ollaan melkein kuin kaksoset) ja pikkuveli, 5 v minua nuorempi. Veli on sen verran nuorempi, että vasta aikuisena me ollaan oltu enempi tekemisissä toistemme kanssa. Siskon kanssa ollaan aina oltu kuin paita ja peppu =)

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Äiti ja Isä olivat molemmat vuorotöissä. Toinen kun pääsi kotiin, niin toinen lähti. Silloin kun molemmat sattuivat yhtä aikaa töihin, niin meitä vahti naapurin täti. Vastapäinen ovi, mukava täti. Seurakunnan päiväkerhossa käytiin pari kertaa viikossa. Ja pyhäkoulussa hakemassa kuvaan lampaita tai lehtiä =)

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Ei silloin kun minä olin lapsi. Myöhemmin sitten sisko hankki itselleen marsun. Ja miten sinne kaksioon olisikaan mahtunut eläintä meidän tenavien lisäksi.....

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
Kyllä, kyllä. Vaikka meillä ei tainnut kukaan saada istua edessä, se oli äidin paikka. Mutta pikku-Fiatilla reissattiin ympäri Suomea, kolme kakaraa ja tavarat takapenkillä =) Ja kattotelineellä aika paljon lisää matkatavaraa. Ja tosi varhainen muisto on siitä, että Eliten konepelti oli kesällä tosi kuuma, kun minut nostettiin sen päälle istumaan valokuvaa varten.

6. Oliko sinulla mielilelua?
En muista sellaista ihan must-lelua, mutta muistan sen nuken, jolla oli ”kuminen” pää, kädet ja jalkaterät ja muuten se oli pehmeä ja punainen. Maalasin sen kasvot kuivamustekynällä ja siitä tuli neekeri =) Ja rattikelkka, joka saatiin joululahjaksi oli kiva. Se on muuten tallessa vieläkin. Ja yksi kivoista nukeista oli nimeltää Pollero, se oli vähän pullukka.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Ehkä sen mukaan, mitä siskon kanssa leikeltiin nukkejen hiuksia, niin meistä olisi pitänyt tulla kampaajia ;) Mutta ensimmäisen ammatin johon muistan haluavani (olin jo ala-asteella) oli käsityön opettaja. Kaverin kanssa päätettiin molemmat tulla sellaisiksi. Hänestä tuli, minusta vain harrastelija.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
Olin hiljainen ja tunnollinen, mutta oli minulla myös mielipiteitä, joista pidin kiinni. Mutta en ollut suuna-päänä joka paikassa.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Kyllä meillä taisi olla avainkin kaulassa. Leikittiin pihalla kavereiden kanssa. Niitähän riitti kun asuttiin kerrostalossa. Nurkkista, seitsemän tikkua laudalla, piilosta, pyörällä ajoa ja ihan perus keinussa ja karusellissa roikkumista. Välillä käytiin lisää kavereita sisältä ja taas jatkettiin. Takapihalla oli sellainen kiva vääntynyt koivu, jonka yläoksille ripustettiin köysi, kiivettiin sen vänkerön päälle ja leikittiin tartzania. Kuka pääsi hyppäämään pisimmälle oli hyvä!

10. Nukuitko valot päällä?
Ei meillä valot palaneet. Sisko nukkui vieressä ja velikin samassa huoneessa. Ei pelottanut koskaan.

11. Lempi lastenohjelmasi?
En muista muita kuin Pikku Kakkosen ja sieltä Matin ja Miisun. Ei me katseltu telkkaria paljoakaan.

12. Muistatko ensimäistä koulupäivääsi?
Muistan senkin, jouduttiin pihakaverin Minnan kanssa eri luokille. Mutta paremmin muistan vielä sen päivän, jolloin tutustuttiin kouluun. Ruokailussa (silloin syötiin luokassa omalla pulpetilla), otin hienon hopean hohtoisen paketin tarjottimelleni ja aloin maistella sitä innokkaasti. Voihan yöks, se oli pahaa olympia sulatejuustoa!! Ei meillä kotona ollut koskaan sulatejuustoja, joten en tiennyt mihin hampaani iskin – ja se ei maistunut hyvälle. Tänä päivänäkään en tykkää Olympia sulatejuustosta, mutta muita vastaavia olen kyllä oppinut syömään ;) Ja Äiti ja Isä muistavat tuon saman tapahtuman – ja sopivan tilaisuuden tullen kuittailevat sillä vieläkin.

13. Keräilitkö jotain?
Keräiltiin vaikka mitä. Ensin kiiltokuvia, niitä liimailtiin vihkoihin ja pyydettiin muistovärssyjä niiden väleihin. Sukulaiset, opettajat, kaverit; kaikki kelpasivat kirjoittamaan. Myöhemmin keräilin runoja, muistattehan, niitä lällyjä nuorisorunoja kuten ”Sinun silmiesi tähden nostan kytkintä ja lähden”..... Vieläkin minulta löytyy lukuisia vihkoja kirjoitettuja runoja. Niitä vihkoja lainailtiin kavereille ja kopsailtiin vielä puuttuvat värssyt omiin vihkoihin. Ja väliin piti liimailla iiik-ihania kuvia söpöistä pojista ja mahdollisista idoleista. Ja se oli tuplajättipotti, jos jostain Suosikista löytyi jokin pusukuva!

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Olen aina pitänyt käsitöistä. Niistä puutöistäkin, joita tehtiin puolisen vuotta. Oli sen verran kiva ope. Ja mukava opettaja sai pitämään biologiasta, maantiedosta ja kansalaistaidosta vai mikä ympäristöoppi se aine oli. Englannista en pitänyt, oli liian tiukka opettaja, sen opiskeleminen ei ollut hauskaa. Mistähän johtuu, että koko kouluajan, ala-asteelta kauppakouluun englannin ope oli k***pää ja tappoi innon kielten oppimiseen??

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Muutaman kerran naapurin isot pojat yrittivät kiusata meitä tyttöjä. Se loppui lyhyeen kun kielimme opettajalle =) Silloin opettajalla oli vielä auktoriteettia ja sitä uskottiin. Kerran (olisinko ollut kolmannella tai neljännellä luokalla) heitimme kaverin kanssa herjan yhden pojan sukunimestä. Poika oli silloin vähän ”lätkässä” meihin. Poika suuttui, ihastus loppui ja minä olen katunut sitä pilaa vielä vuosien kuluttua. Jos voisin, pyytäisin nyt anteeksi, niin paljon se on vaivannut minua myöhemmin.

16. Mitä harrastit?
Ei silloin mitään harrastettu. Hengailtiin ja leikittiin pihalla, ajeltiin pyörällä, kotona luettiin ja joskus myöhemmin aloitettiin neulominen ja virkkaaminen. En koskaan käynyt missään harrastuskerhossa tai vastaavassa. Eikä siitä ole jäänyt mitään traumoja.

17. Ystäväsi?
Minna A-rapusta ja Leena seuraavasta talosta. Tiina naapurista ja Minna sekä Mari koulusta. Jälkimmäisen Minnan kanssa pidetään vieläkin yhteyttä. Harvoin ja satunnaisesti, mutta yhtä sydämellisesti aina =) Monen entisen kaverin soisi löytyvän, en vaan tykkää naamakirjasta, josta heitä voisi etsiä. Paras ystäväni on kuitenkin aina ollut siskolikka.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
Oltiin neljännellä tai viidennellä luokalla, kun teimme luokkaretken opettajan kesämökille Punkaharjulle. Esitettiin joku hieno tanssi, naapurit oli kutsuttu katsomaan. Vähänkös oltiin taiteilijoita =)

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Opettaja oli aika vanha, vähän äiti- tai mummomainen. Paremmin muistan open, joka tuli meille kolmannella luokalla. Hän oli tv-uutisista tutun Risto Makkosen äiti ja oli tosi iso tapahtuma, kun oikea tv-julkkis tuli meidän luokkaan kertomaan jännittäviä juttuja maailmalta ja telkkarista. Tämä opettaja piti meille joogatunteja ja välillä aina tavan tuntienkin välissäkin rentouduttiin =) Tosi ihana nainen, lempeä ja hän rakasti varmaan meitä kaikkia. Ainakin tuntui silloin siltä.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri????
En tiedä oliko se tavanomaista tiukempi, mutta silloin vielä toteltiin vanhempia, eikä rettelöity ;) Ei me saatu tehdä mitään tyhmää tai vahingollista, ja joskus tuntui, ettei me saatu tehdä mitään =) Illalla piti olla ajoissa (huom. paljon aikaisemmin kuin ne muut ;)) kotiin, eikä konvissa pyöritty, ennen kuin yläasteella ja monen taistelun kautta. Ja kotiin piti silloinkin tulla viimeistään kymmenen bussilla. Myöhemmin on tajunnut, että meitä suojellakseen vanhemmat niitä sääntöjä keksivät.

21. Miten perheesi lomaili?
Muistan reissut pikku-Fiatilla, jolla kierrettin ympäri Suomea sukulaisissa. Muutoin oltiin mökillä, tai alkuaikoina se oli vielä Mummola, ja aina koulun päättäjäisten jälkeen laitettiin peruna maahan. Myöhemmin kesällä se piti tietysti kitkeä ja mullata, sekä syksyllä kaivaa ylös. Mutta ne perunat maistuivat hyviltä! Mikäli myyrät, rutto tai metsässä asuva villisika eivät olleet korjanneet satoa ennen.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Lettukestit olivat viikonloppuisin mahtavia. Tai päiväkahville äidin valmistamat köyhät ritarit. Etenkin sitten, kun meille ostettiin pakastin ja saatiin pakastettuja mansikoita keskellä talvea. Lauantaisin aina siivouksen jälkeen oli ruokana piirakoita ja makkaraa niiden päälle. Muutoin ei paljon leikkeleitä syötykään. Yksi inhokeista oli makaroonivelli, sitä en voi sietää vieläkään. Ja kaalikeitosta olen saanut lapsuudessa yliannostuksen =)

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Isä poltti, kylpyhuoneessa. Se olikin joskus sinisenä savusta kun piti mennä istunnolle. Ja kai me haistiin tupakalle sen takia.... Asuin vielä kotona kun tyttäreni syntyi. Silloin Pappa päätti, että tupakointi sai riittää. Ja on riittänyt kanssa.

24. Mitä asioita pelkäsit?
En muista, että olisin pelännyt jotain erityisesti. Kai niitä normaaleja lapsuuden pelkoja saattoi olla, mistään ei jäänyt kyllä mitään traumoja myöhempään elämään.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
Ihana tytär ja omaksi voisi kutsua myös tyttären miestä (tosin tämän ”lapsen” sain vasta kymmenen vuotta sitten). Uusi sukupolvikin on jo kasvamassa masu-asukkina =)

Mummocruising

Täällä sitä vietetään vappua ja sen jälkeistä aikaa Lapsukaisen ja Vävyn luona. Sää on mitä mahtavin, eikä seurassakaan ole valittamista =) Vappuaatto vietettiin ihan kotosalla jaffaa juoden, katsottiin jutustelun lomassa telkkaria. Mutta eilen nuoriso päätti lähteä illalla kevään ensimmäiseen cruisingiin (=amerikkalaisten autojen kokoontuminen) Helsingin Kauppatorille ja minun oli lähdettävä mukaan. Ulkona oli näkymä tälläinen, mutta.....
hienon amerikan biilin sisällä istui takapenkillä Mummo virkkaamassa =) Siksi se nimettiin Mummocruisingiksi.

Onneksi etupenkillä oli sentään edustavaa nuorta polvea ;) Heh. Kyllähän se ilta sujui hyvin näinkin. Ja autot torilla olivat hienoja. Vaikka minä henk.koht. olen sitä mieltä, että auton pitää olla pieni, jotta se on helppo parkkeerata =) Vävy vielä ajeli Kaivopuiston ympäri, että anoppi "maalta" näkee miten suuressa maailmassa juhlitaan. Juu-u. Juhlittu oltiin ja sotkukin oli sen mukainen. Ei vaan meillä noin ;)

Vävy lupasi viedä tänään anopin ihan sinne minne itse tahdon. Ja minä tahdoin tietysti lankakauppaan! Herrastelin siis Chevyn takapenkillä Oulunkylään, aivan, halusin nähdä Lankakauppa Nordian. Päästäkääpä lankahullu tuollaiseen kauppaan, sehän sekoaa heti! Nuoriso olikin asennoitunut valmiiksi viettämään siellä paaaaljooon aikaa, mutta eipä hermot kestäneet loppuun asti =) Lopulta sain saaliin kasaan.

Lankaa aika paljon =) Mutta Miehelle voin lohdutukseksi kertoa, että rahaa ei mennyt ihan niin paljon kuin kuvittelisit. Siellä oli aika monta tarjouskoria. Ja ai niin, iso kiitos Rakas Mies! Tuo miun nimpparilahja oli kyllä tosi hyvä ja tuli tarpeeseen. Entisestä laukusta ei ollut jäljellä vuorista enää muuta kuin riekaleita. Laukun oston kriteerinä oli iso ja tilava kassi, joka olisi myös hyvän näköinen. Ja kun se löytyi vielä poistokorista alehintaan, niin kiva. (Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun Mies tietää ostaneensa minulle nimipäivälahjan vasta jälkikäteen!)

Huomenna pitäisi taas puksutella junan kanssa kotia, olisikohan se nyt ajallaan perillä. Minussa on jokin kirous, aina meikäläisen istuuduttua junaan se takuulla on myöhässä. Tullessakin Pendolino saapui Parikkalaan ajallaan (minun on vaihdettava aina siellä), mutta jo Imatralle tullessa oltiin 10 min. myöhässä. En kai minä niin painava ole??? =)