Näytetään tekstit, joissa on tunniste meemit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste meemit. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Haasteita vai haastattelua?

Virpi jätti minulle haasteen, johon lupasin vastata aikaa myöten. Tässä ne vastaukset =)

1.Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi?

 - haluasin oppia tekemään ihania kirjoneuleita…. mutta se varman jää haaveeksi, sillä inhoan monen langan kuljettamista yhtä aikaa työssä, nyplätäkin haluaisin, kun vaan joskus oppisin/ehtisin opetella

 
2. Mikä on ollut kunniahimoisin toteutuneista käsitöistä?

- no ristipistot varmaankin, en pidä niiden tekemisestä, mutta olen tehnyt kuitenkin Lapsukaiselle ja Vävylle vihkitaulun ja lastenlapsille kastetaulut, paitsi tämän viimeisen babyn taulu on vielä vähän vaiheessaan

 
3.Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?

- no ei takuulla jää, päinvastoin, ongelma on liian monta aloitettua työtä

 
4. Mitä käsityötä teet mieluiten?

- ehdottomasti neulon, välillä innostun virkkaamaan

 
5.Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?

- naputtelen tietokonetta, joten kovin luovaa se ei ole… halusin kyllä lapsena käsityön opettajaksi. elämä vain vei vähän muita ratoja…

 
6.Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?

- minulla on lipasto käsityötarvikkeita varten, siinä vallitsee hallittu kaaos…. lankoja löytyy sitten sängynaluslaatikoista, kaapissa laatikoista, koreista….

 
7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan tehnyt siitä mitään. Kuinka kauan olet sitä säilönyt?

- kahvipussit meinasivat olla tällaisiä, mutta sitten ahkeroimme Ukkokullan kanssa niistä koreja… tai Ukkokulta ahkeroi, minä ompelin muutaman nauhan…. kahvipusseja on vieläkin puoli vaatehuoneellista odottamassa… niin ja kankaita on valmiina ompelua varten. Milloinhan ehtisin ompelemaan?

 
8.Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen, rauhoittuen? Miten?

- yleensä käyn sohvannurkkaan huilaamaan ja otan neuleen käteeni. Siis nautiskelen ja rauhoitun.

 
9. Nyt alkaa mielikuvitus loppua näiden kysymysten kanssa, mutta oletko sinä keksinyt joskus mielestäsi jonkun aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissäsi?

- ohjeen mukaan teen harvoin mitään, yleensä katson mallin ja mittoja, muutoin sovellan rankasti. Mutta en ole varmaankaan keksinyt pyörää uudelleen.

 
10.Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?

- joku työ on kympin arvoinen, jollekin antaisin häppäräppä vitosen… keskimäärin varmaankin kasi, en tee useinkaan kovin vaativia töitä, vaan helppoja ja simppeleitä…

 
11. Mikä on sinulle rakkain jonkun muun tekemä käsityö?

- Lapsukainen teki koulussa monta rakasta työtä, Kummitytön tekemä seinävaate on tärkeä ja seinällä esillä, lastenlasten piirustukset ovat erittäin tärkeitä… jo edesmennyt tätini virkkasi meille ison pöytäliinan, sekin on aarre. Näitä on monia, kaikki rakkaita.

 

tiistai 7. elokuuta 2012

Tunnustuksia


 

 Olipa mukavaa, että blogistani on tykätty ja sain seuraavan tunnustuksen. Iso kiitos Oranssi blogista Oranssin Puuhat.

Seuraavien ohjeiden mukaan pitäisi toimia:
  • Kiitä tunnustuksen antajaa.
  • Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
  • Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
  • Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi. 
 Kävin kiittämässsä Oranssia myös hänen omassa blogissaan. Nyt olen vain niin ikävä ihminen, että en jatka tätä eteenpäin, kun en jaksa käydä katselemassa kenellä tämä jo on, kenellä ei. Toisaalta, tämän ansaitsevia blogeja on varmasti yli kahdeksan, joten en osaa valita. Jos joku haluaa tämän mukaansa, niin ole hyvä vain.

Ohjeen mukaan pitää kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni. Sen voin kyllä tehdä, vaikka näitä tunnustuksia on tehty kyllä ennenkin. Osa saattaa olla vanhan toistoa, mutta älkää välittäkö siitä =). Jos jotakuta ei kiinnosta, niin nyt on hyvä aika hypätä seuraavaan blogiin.

1. Minulla on maailman paras perhe =). Ukkokulta - jota piti etsiä aika pitkään ja sitten se käveli omalla kotipihalla vastaan - on minulle ihan paras mies. Kuusitoista vuotta on tallattu rinta rinnan, siitä kaksitoista vuotta kohta naimisissa. Lapsukainen on kanssa ihan paras, eikä Vävyssäkään ole moittimista. Tärkeitä ja rakkaita molemmat. Ja etenkin heidän jälkeläisensä, kolme mummon mussukkaa, kaksi tyttöä ja poika, ovat  minulle tärkeintä maailmassa. Siihen samaan sakkiin pääsee myös mussukka nelonen, jota odotetaan maailman melskeeseen marraskuussa. Olemme melko tiivis porukka, vaikka osa meistä asuu Savossa, osa Helsingissä ja sitten tuo Ukkokulta vielä reissaa töissä pitkät viikot.

2. Olen tehnyt töitä tietokoneen ääressä aina. Ensin reilut kymmenen vuotta toimistosihteerinä ja sen jälkeen  yksitoista vuotta kirjanpitäjänä. Kouluaikanakin tein töitä kaupoissa, kioskista rautakauppaan. Siinä sivussa olen opiskellut ja päivittänyt merkonomin tutkinnon tradenomiksi ja kolme erilaista ammattitutkintoakin on tullut suoritettua. Pidän työstäni, sopivasti lomitettuna asiakastapaamisia ja yksinäistä puurtamista.

3. Isäni opetti minut neulomaan alle kouluikäisenä. Äiti kyllä osasi neuloa, hän teki meille kaikki neulevaatteet lapsena, mutta ei silloin joutanut. Iskä ennätti ja sen jälkeen puikot ja koukut ovat pysyneet käsissäni. Ensimmäiset patalaput muistuttivat enemmän munakuppeja, mutta siitä on nuo taidotkin vähän kehittyneet. Kirjoneuleet ovat inhokkini, niitä en tee kuin pakosta.

4. Olen kovempi suunnittelemaan kuin toteuttamaan. Ihan mitä tahansa. Keväällä suunnittelen kukkapenkkejä ja puutarhaa, kesällä sitten hikisesti kitken niitä entisiä.... Neuleita olisi "täytyy tehdä"-listalla pilvin pimein, aika vaan ei riitä kaikkien toteuttamiseen. Joka syksy suunnittelen meneväni kansalaisopistoon jollekin kurssille, mutta sitten en jaksa/kehtaa. Viime talvena onneksi kävin pari muutaman illan kurssia.

5. Toinen mukava harrastukseni on lukeminen. Olen aina lukenut, milloin enemmän, milloin vähemmän. Yöpöydällä pitää olla kirja luettavaksi. Olen saanut myös siirrettyä tämän "paheen" seuraaville sukupolville; Lapsukainen on vielä kovempi lukemaan ja pikkuiset selaavat lastenkirjoja monta kertaa päivässä. Parhaita hetkiä ovatkin ne, kun kaksi ipanaa istahtaa syliin ja komentaa "Mummo, kuuntele!" tarkoittaen että ala lukea.

6. En ole ollenkaan liikunnallinen. Pilateksesta pidin, mutta kun polvi ei kestänyt lattialla tehtyjä liikkeitä, sekin jäi. Nyt odotan, miten polvileikkaukseni onnistuu ja pääsenkö uudelleen kokeilemaan pilatesta ja syvävenyttelyä.

7. Perheestä vielä puheenollen, vanhempani asuvat vajaan kilometrin päässä, anoppini vajaan puolen kilometrin. Sisko tenavineen asuu toisella puolella kaupunkia ja veli perheineen naapurikaupungissa. Ukkokullan sisarukset perheineen ovat myös tässä ihan lähistöllä, joten olo ei pääse ihan heti yksinäiseksi. Silti emme ehdi kovin usein kyläillä muualla kuin vanhemmilla ja anopin luona, niissä pyritään käymään ainakin kerran viikossa.

8. Osaan nauraa myös itselleni. Meidän perheessä onkin aina harrastettu hurttia huumoria, naurun voimalla on moni vaikea asia käännetty voitoksi. Koska olen lyhyt ja Ukkokultani pitkä, niin hauskoja hetkiä on sattunut kaupoissa ja ravintoloissa..... Kerran meinasin tukehtua nauruun ja pihviin Rossossa, kun pikkutyttö kulki meidän pöydän ohi ja huudahti aidon hämmästyneenä äidilleen; kato miten pieni mummo! Juuuu-uuu, silloin en vielä ollut edes mummo.  Hauskaa on myös seurata kaupassa syrjäsilmällä niitä pieniä tyttöjä, jotka käyvät selän takanani mittailemassa heidän pituutta suhteessa minuun..... Itseäni ei tämä lyhyys ole haitannut, paitsi silloin kun se ostettava tavara on kaupassa siellä ylimmällä hyllyllä.

perjantai 27. elokuuta 2010

Seitsemän tunnustusta

TeSa Tulihan tehtyä-blogista haastoi minut kertomaan 7 tunnustusta itsestäni. Muistaakseni olen tehnyt tämän joskus aiemmin, mutta tunnustetaan nyt uudelleen tai tehdään lisää paljastuksia =)

1. Olen erittäin mukavuudenhaluinen. Etsin aina mukavimman, kivoimman ja helpoimman reitin tehdä asioita. Silti saan jotain aina aikaankin, etenkin Miehen kanssa touhutessa (minun primusmotorini ♥ ).
2. Neuloessa haluaisin paljon ja helpolla aikaan, aina se vaan ei ihan onnistu. Silti teen ne haluamani työt valmiiksi, joskus ajan ja sisun kanssa.
3. Rakastan perhettäni yli kaiken; Miestä, Mummon Mussukkaa, Lapsukaista ja Vävyä, sekä nyt syksyllä tulevaa uutta Mussukkaa. Heidän vuokseen tekisin ihan mitä vain. Vanhemmat, anoppi sekä sisko ja veli perheineen, sekä miehen sisarukset perheineen kuuluu "seuraavaan ryhmään", hekin kaikki ovat minulle ja meille tärkeitä.
4. Minä tykkään herkutella. Ja se kyllä näkyykin =).
5. Tykkään myös työstäni, vaikka välillä aina rutisen siitä. Sopivasti asiakaspalvelua, ongelmia ja yksinäistä puurtamista.... tää on miun juttu.
6. Tykkäisin myös tehdä ristipisto/pitkäpistotöitä. Joitakin olen tehnytkin, mutta meikäläisen kärsivällisyydellä ei oikein tule tulosta. Seuraava kastetaulu on aloitettu - ja lyödään vetoa, että lopulta sen valmistumisessa tulee kiire =) Tässäkin pätee sama juttu kuin neulomisessa; todella tärkeät työt tehdään ja ne myös valmistuu, sisulla ja sitkeydellä....
7. Aloitan aina syksyllä tuhat ja yksi juttua intoa täynnä (tai ainakin muutaman). Jostain syystä vuoden kuluessa pidemmälle nämä "uudet ja ihanat" harrastukset vähenevät.... nyt aloitan sunnuntaina syvävenyttelyn - ja toivon totisesti, että jaksan käydä siellä koko talven. Jospa siitä olisi apua näihin fibron kipuihin ja jäykkyyteen.

Tässäpä muutama tunnustus. Kaikki minut tuntevat tietävätkin nämä jo, mutta joillekin voi olla jotain uutta kerrottavaa =). Remontistakin olisi taas juttua, mutta jätetään se vaikka huomiseen. Sen verran voin kertoa, että melkein valmista tuli. Muutama pikkujuttu on viilausta vailla. Jostain syystä kun istuimme Miehen kanssa tänään "uudessa" huoneessa, olimme tyytyväisiä ja kumpikin tuumasi, että nyt meillä on vierashuone, ei mikään varasto =). Iso kiitos armaalle ukkoselleni, onneksi hänellä pysyy nuo työkalut kädessä ja valmista syntyy...

tiistai 6. lokakuuta 2009

Aisteista

Kirsi antoi tunnustuksen ja haastoi minut kertomaan aisteista. Joten sitä saa mitä tilaa =)
Tehtävän anto on seuraavanlainen
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

  1. NÄKÖ; piti tunnustaa olevansa jo tarpeeksi vanha ja hankkia kaksiteholasit. Sen jälkeen näkökin on pelannut. Paitsi langanpujottaminen neulansilmään, liian pientä. Haluan nähdä ympärilläni raikkaita, voimakkaita värejä.
  2. KUULO; lapsena ja nuorena sairastetut korvatulehdukset ovat vaurioittaneet toisen korvan kuuloani. Siksi tykkäänkin ihmisistä, jotka eivät supattele puhuessaan. Saan minäkin selvää. Välillä on silti kiva olla hiljaisuudessa.
  3. HAJU; tuskin maltan päästä nuuskuttelemaan vauvan hajua =) se on paras haju mitä tiedän. Toisena tulee sireenin tuoksu. Se tuo aina monta hyvää muistoa mieleen. Muutoin saan päänsäryn voimakkaista haju- ja partavesistä.
  4. MAKU; maku on tärkeä. Kivoja asioita juhlistetaan herkuilla ja hyvillä mauilla. Tämän hetken hittimaku on uuniperuna ruohosipulituorejuustolla. Niin ja naisethan eivät pärjää ilman suklaan rauhoittavaa makua =)
  5. TUNTO; välillä tuntuu, että tuntoaistini on liiankin herkkä. Mies ainakin tietää herkät kohdat, mihin ei tarvitse kuin hipaista sormella..... Muutoin tunto on ollut kovilla keväästä syksyyn; liikaa fibromyalgiakipuja =(
Ja ne haastettavat. Enempiä erittelemättä; Jantta, Hepsi, Omppumato, Hisk It ja Taija.

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Nostalgia tunnelmissa

Langanpätkiä-blogista löytyi niin ihana nostalgia meemi, että nappasin sen mukaani. Nyt saatte tekin lukea muistikuvia seitsemänkymmentäluvun alusta =) Juu, tää on aika pitkä. En loukkaannu, vaikka et jaksa lukea loppuun asti ;)

Eli muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiöpöydän korkeudella? Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

1.Missä ja koska synnyit?
Silloin asuinkunta oli vielä Sääminki, mutta ihan oikeasti Savonlinnan keskussairaalassa, marraskuussa vuonna 66.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Pikkusisko, vain 1,5 vuotta nuorempi (mehän ollaan melkein kuin kaksoset) ja pikkuveli, 5 v minua nuorempi. Veli on sen verran nuorempi, että vasta aikuisena me ollaan oltu enempi tekemisissä toistemme kanssa. Siskon kanssa ollaan aina oltu kuin paita ja peppu =)

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Äiti ja Isä olivat molemmat vuorotöissä. Toinen kun pääsi kotiin, niin toinen lähti. Silloin kun molemmat sattuivat yhtä aikaa töihin, niin meitä vahti naapurin täti. Vastapäinen ovi, mukava täti. Seurakunnan päiväkerhossa käytiin pari kertaa viikossa. Ja pyhäkoulussa hakemassa kuvaan lampaita tai lehtiä =)

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Ei silloin kun minä olin lapsi. Myöhemmin sitten sisko hankki itselleen marsun. Ja miten sinne kaksioon olisikaan mahtunut eläintä meidän tenavien lisäksi.....

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
Kyllä, kyllä. Vaikka meillä ei tainnut kukaan saada istua edessä, se oli äidin paikka. Mutta pikku-Fiatilla reissattiin ympäri Suomea, kolme kakaraa ja tavarat takapenkillä =) Ja kattotelineellä aika paljon lisää matkatavaraa. Ja tosi varhainen muisto on siitä, että Eliten konepelti oli kesällä tosi kuuma, kun minut nostettiin sen päälle istumaan valokuvaa varten.

6. Oliko sinulla mielilelua?
En muista sellaista ihan must-lelua, mutta muistan sen nuken, jolla oli ”kuminen” pää, kädet ja jalkaterät ja muuten se oli pehmeä ja punainen. Maalasin sen kasvot kuivamustekynällä ja siitä tuli neekeri =) Ja rattikelkka, joka saatiin joululahjaksi oli kiva. Se on muuten tallessa vieläkin. Ja yksi kivoista nukeista oli nimeltää Pollero, se oli vähän pullukka.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Ehkä sen mukaan, mitä siskon kanssa leikeltiin nukkejen hiuksia, niin meistä olisi pitänyt tulla kampaajia ;) Mutta ensimmäisen ammatin johon muistan haluavani (olin jo ala-asteella) oli käsityön opettaja. Kaverin kanssa päätettiin molemmat tulla sellaisiksi. Hänestä tuli, minusta vain harrastelija.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
Olin hiljainen ja tunnollinen, mutta oli minulla myös mielipiteitä, joista pidin kiinni. Mutta en ollut suuna-päänä joka paikassa.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Kyllä meillä taisi olla avainkin kaulassa. Leikittiin pihalla kavereiden kanssa. Niitähän riitti kun asuttiin kerrostalossa. Nurkkista, seitsemän tikkua laudalla, piilosta, pyörällä ajoa ja ihan perus keinussa ja karusellissa roikkumista. Välillä käytiin lisää kavereita sisältä ja taas jatkettiin. Takapihalla oli sellainen kiva vääntynyt koivu, jonka yläoksille ripustettiin köysi, kiivettiin sen vänkerön päälle ja leikittiin tartzania. Kuka pääsi hyppäämään pisimmälle oli hyvä!

10. Nukuitko valot päällä?
Ei meillä valot palaneet. Sisko nukkui vieressä ja velikin samassa huoneessa. Ei pelottanut koskaan.

11. Lempi lastenohjelmasi?
En muista muita kuin Pikku Kakkosen ja sieltä Matin ja Miisun. Ei me katseltu telkkaria paljoakaan.

12. Muistatko ensimäistä koulupäivääsi?
Muistan senkin, jouduttiin pihakaverin Minnan kanssa eri luokille. Mutta paremmin muistan vielä sen päivän, jolloin tutustuttiin kouluun. Ruokailussa (silloin syötiin luokassa omalla pulpetilla), otin hienon hopean hohtoisen paketin tarjottimelleni ja aloin maistella sitä innokkaasti. Voihan yöks, se oli pahaa olympia sulatejuustoa!! Ei meillä kotona ollut koskaan sulatejuustoja, joten en tiennyt mihin hampaani iskin – ja se ei maistunut hyvälle. Tänä päivänäkään en tykkää Olympia sulatejuustosta, mutta muita vastaavia olen kyllä oppinut syömään ;) Ja Äiti ja Isä muistavat tuon saman tapahtuman – ja sopivan tilaisuuden tullen kuittailevat sillä vieläkin.

13. Keräilitkö jotain?
Keräiltiin vaikka mitä. Ensin kiiltokuvia, niitä liimailtiin vihkoihin ja pyydettiin muistovärssyjä niiden väleihin. Sukulaiset, opettajat, kaverit; kaikki kelpasivat kirjoittamaan. Myöhemmin keräilin runoja, muistattehan, niitä lällyjä nuorisorunoja kuten ”Sinun silmiesi tähden nostan kytkintä ja lähden”..... Vieläkin minulta löytyy lukuisia vihkoja kirjoitettuja runoja. Niitä vihkoja lainailtiin kavereille ja kopsailtiin vielä puuttuvat värssyt omiin vihkoihin. Ja väliin piti liimailla iiik-ihania kuvia söpöistä pojista ja mahdollisista idoleista. Ja se oli tuplajättipotti, jos jostain Suosikista löytyi jokin pusukuva!

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Olen aina pitänyt käsitöistä. Niistä puutöistäkin, joita tehtiin puolisen vuotta. Oli sen verran kiva ope. Ja mukava opettaja sai pitämään biologiasta, maantiedosta ja kansalaistaidosta vai mikä ympäristöoppi se aine oli. Englannista en pitänyt, oli liian tiukka opettaja, sen opiskeleminen ei ollut hauskaa. Mistähän johtuu, että koko kouluajan, ala-asteelta kauppakouluun englannin ope oli k***pää ja tappoi innon kielten oppimiseen??

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Muutaman kerran naapurin isot pojat yrittivät kiusata meitä tyttöjä. Se loppui lyhyeen kun kielimme opettajalle =) Silloin opettajalla oli vielä auktoriteettia ja sitä uskottiin. Kerran (olisinko ollut kolmannella tai neljännellä luokalla) heitimme kaverin kanssa herjan yhden pojan sukunimestä. Poika oli silloin vähän ”lätkässä” meihin. Poika suuttui, ihastus loppui ja minä olen katunut sitä pilaa vielä vuosien kuluttua. Jos voisin, pyytäisin nyt anteeksi, niin paljon se on vaivannut minua myöhemmin.

16. Mitä harrastit?
Ei silloin mitään harrastettu. Hengailtiin ja leikittiin pihalla, ajeltiin pyörällä, kotona luettiin ja joskus myöhemmin aloitettiin neulominen ja virkkaaminen. En koskaan käynyt missään harrastuskerhossa tai vastaavassa. Eikä siitä ole jäänyt mitään traumoja.

17. Ystäväsi?
Minna A-rapusta ja Leena seuraavasta talosta. Tiina naapurista ja Minna sekä Mari koulusta. Jälkimmäisen Minnan kanssa pidetään vieläkin yhteyttä. Harvoin ja satunnaisesti, mutta yhtä sydämellisesti aina =) Monen entisen kaverin soisi löytyvän, en vaan tykkää naamakirjasta, josta heitä voisi etsiä. Paras ystäväni on kuitenkin aina ollut siskolikka.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
Oltiin neljännellä tai viidennellä luokalla, kun teimme luokkaretken opettajan kesämökille Punkaharjulle. Esitettiin joku hieno tanssi, naapurit oli kutsuttu katsomaan. Vähänkös oltiin taiteilijoita =)

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Opettaja oli aika vanha, vähän äiti- tai mummomainen. Paremmin muistan open, joka tuli meille kolmannella luokalla. Hän oli tv-uutisista tutun Risto Makkosen äiti ja oli tosi iso tapahtuma, kun oikea tv-julkkis tuli meidän luokkaan kertomaan jännittäviä juttuja maailmalta ja telkkarista. Tämä opettaja piti meille joogatunteja ja välillä aina tavan tuntienkin välissäkin rentouduttiin =) Tosi ihana nainen, lempeä ja hän rakasti varmaan meitä kaikkia. Ainakin tuntui silloin siltä.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri????
En tiedä oliko se tavanomaista tiukempi, mutta silloin vielä toteltiin vanhempia, eikä rettelöity ;) Ei me saatu tehdä mitään tyhmää tai vahingollista, ja joskus tuntui, ettei me saatu tehdä mitään =) Illalla piti olla ajoissa (huom. paljon aikaisemmin kuin ne muut ;)) kotiin, eikä konvissa pyöritty, ennen kuin yläasteella ja monen taistelun kautta. Ja kotiin piti silloinkin tulla viimeistään kymmenen bussilla. Myöhemmin on tajunnut, että meitä suojellakseen vanhemmat niitä sääntöjä keksivät.

21. Miten perheesi lomaili?
Muistan reissut pikku-Fiatilla, jolla kierrettin ympäri Suomea sukulaisissa. Muutoin oltiin mökillä, tai alkuaikoina se oli vielä Mummola, ja aina koulun päättäjäisten jälkeen laitettiin peruna maahan. Myöhemmin kesällä se piti tietysti kitkeä ja mullata, sekä syksyllä kaivaa ylös. Mutta ne perunat maistuivat hyviltä! Mikäli myyrät, rutto tai metsässä asuva villisika eivät olleet korjanneet satoa ennen.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Lettukestit olivat viikonloppuisin mahtavia. Tai päiväkahville äidin valmistamat köyhät ritarit. Etenkin sitten, kun meille ostettiin pakastin ja saatiin pakastettuja mansikoita keskellä talvea. Lauantaisin aina siivouksen jälkeen oli ruokana piirakoita ja makkaraa niiden päälle. Muutoin ei paljon leikkeleitä syötykään. Yksi inhokeista oli makaroonivelli, sitä en voi sietää vieläkään. Ja kaalikeitosta olen saanut lapsuudessa yliannostuksen =)

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Isä poltti, kylpyhuoneessa. Se olikin joskus sinisenä savusta kun piti mennä istunnolle. Ja kai me haistiin tupakalle sen takia.... Asuin vielä kotona kun tyttäreni syntyi. Silloin Pappa päätti, että tupakointi sai riittää. Ja on riittänyt kanssa.

24. Mitä asioita pelkäsit?
En muista, että olisin pelännyt jotain erityisesti. Kai niitä normaaleja lapsuuden pelkoja saattoi olla, mistään ei jäänyt kyllä mitään traumoja myöhempään elämään.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
Ihana tytär ja omaksi voisi kutsua myös tyttären miestä (tosin tämän ”lapsen” sain vasta kymmenen vuotta sitten). Uusi sukupolvikin on jo kasvamassa masu-asukkina =)

torstai 23. huhtikuuta 2009

Haaste

Kipakka se heitti taas haasteen =) Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen. Katsotaas..... mietitään.....
  1. Olen pieni ja pyöreä. Joskus Mies heitti herjan, että jos tästä yhtään pyöristyn, niin hän myy minut Keskolle Plussapisteeksi. Joten Plop-plop..... =)
  2. Ja kun olen pieni, niin olen pippurinenkin. Suutun harvoin, mutta silloin perusteellisesti. Ja osaan olla pitkävihainen - ja pirullinen.
  3. Tällä hetkellä minut tunnistaa ja löytää esim. kaupasta yskän perusteella. En pääse eksyttämään Miestäkään ja livahtamaan lankahyllylle. Ääni paljastaa.
  4. En ole mikään totinen yksilö. Heitän herjaa, itsestänikin, saati sitten muista, puolustuskyvyttömistä ;)
  5. Hiukseni alkavat harmaantua. Joten tuntomerkiksi ei käy jokin tietty hiusväri. Se vaihtelee tästä maantienharmaasta punaiseen ja mustaan. Riippuu tuulesta.

Näitähän olisi loppujen lopuksi keksinyt vaikka toiset viisikin. Tavoilleni uskollisena en haasta tähän muita mukaan, jos haluat ottaa mukaasi, niin ole hyvä!

Yksi Lutu-Pupunen olisi synnytystä vaille valmis. Ja tänään kerin villaa pari vyyhtiä sekä aloitin taas monennenko kerran Revontuli-huivia. Täällä mitään ei valmistu, kun joka ilta lähtee uusi työ puikoille.....

lauantai 21. helmikuuta 2009

Ja Outihan osaa =)

Näin hauska meemi kiertää nyt neuleblogeissa. Itse bongasin tämän Pamilta, Kirsiltä ja Marilta. Enkä voinut vastustaa kiusausta tehdä tätä itsekin. Suku ja ystävät voivat olla vähän toista mieltä, mutta uskottava se heidänkin on, tämä totuushan löytyy kuukkelista =) (hakusanoilla Outi osaa)
  1. Outi osaa todella elää hetkessä (on opeteltu, toivottavasti onnistuu)
  2. Outi osaa opettaa hyvin ja kiltit hevoset hoitaa kun myös ratsastaa:). (hui, mie pelkään hevosia)
  3. Outi: En osaa vastata, (ja takuulla osaan, vaikken tietäiskään)
  4. Outi osaa kyllä hyvin neuvoa (juu, juu!)
  5. En osaa oikein sanoa mitään järkevää (hmm...)
  6. Osaa tarvittaessa vaihtaa lampun, vaipat, auton renkaat, valuuttaa sekä ... Osaa kehua ja vastaanottaa kehuja. (lamput on aika korkeella, mies hoitaa nuo renkaat, mutta muut, okei)
  7. En vaan osaa olla se valoisa ja hymyilevä Outi, joka vielä ajoittain olen edelleenkin (myönnetään, välillä on hymy kateissa, ainakin viime päivinä)
  8. osaa laskea ja tulkita maaseutuyrityksen kannattavuutta, maksuvalmiutta, vakavaraisuutta ja tuottavuutta markkinat huomioon ottaen (jeps, työnkin puolesta tämän pitäisi hoitua)
  9. Outi osaa tykittää sanoilla ja menee pintaa syvemmälle … (olen pistävä skorpioni)
  10. Outi suuttuu perusteellisesti, mutta leppyy nopeasti (tai sitten joku voi kaivertaa pitkäänkin)
  11. Hän osaa olla täysin sietämätön ja äärettömän hurmaava. ... (juuu--u)
  12. Ei mitään piinallista tai noloa, ihan omissa vaatteissaan, niin iloisesti ja arvokkaasti kuin vain Outi osaa (omissa vaatteissaan?? kenenkäs muun??)

Ihan kaikkea en suostu allekirjoittamaan, mutta osan ainakin. Kyllähän Outi osaa, ainakin omasta mielestään =)

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Omituisuuksia

Voi Pami minkä teit =) Pitäisi kertoa viisi omituisuutta itsestäni. Tämän kiertävän säännöt kuuluvat siis näin:
Tehtävänanto: "paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä , jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Olen lyhytkasvuinen, siis vain 145 cm pitkä. Tämä ei itseäni ole haitannut millään lailla, mutta kun kuljemme Miehen ( lähes 190 cm ) kanssa kaupoissa, niin keräämme perään pitkiä katseita, olemme kai omituisia =) Ja kuinka monta pientä tyttöä ja poikaa on käynytkään salapäin kokeilemassa miten pitkiä he ovat minuun verrattuna! Kuulinpa kerran Rossossa istuessani pienen pojan hämmästelevän "kato äiti miten pieni mummo". Heh. Oli mennä pihvit väärään kurkkuun kun nauratti niin paljon.

2. Minun pitää tietää aina miten rakkaillani menee. Soitan siis Lapsukaiselle, Miehelle ja vanhemmilleni lähes päivittäin. Tai no. Joka päivä.

(Tässä välissä kysyin Mieheltäni mitä muuta omituista minusta löytyy..... ei uskaltanut kertoa.... on jo kuulema niin tottunut niihin.)

3. Vanhemmiten yksi omituisuus on nostanut päätään. Teen samoin kuin äitinikin. Kierrän huushollin kerran tai kaksi ennen kuin lähden ulos. Tarkistan, että mikään sähköjuttu ei ole päällä, ikkunat ovat kiinni ja ovi menee kunnolla kiinni. Voisi vaikuttaa vaikka pakkomielteeltä ;)

4. Ennen en sietänyt formuloita millään. Nyt katselen niitä tyynesti Miehen kanssa. Tosin teen aina samalla jotain käsityötä, surffaan netissä jne. jne.

5. Nyt tuli sitten Miehen suustakin yksi minun omituisuus. Pongaan kuulema kaikki maailman lankakaupat matkan varrelta ja niihin on pakko päästä, vaikka olisin ambulanssin kyydissä, pää kainalossa.... Häh. Mikä omituisuus tämä on???

Sukulaiset voisivat varmaan lisätä viisi omituisuutta lisää kevyesti =) Ihan vapaasti vain kommentteihin. Olisi kiva tietää itsekin.

Tämä on niin hauska meemi, että nyt on pakko jatkaa. Haastan mukaan siis Marin, Tean, Tiinulin, Taijan ja Hepsin. Jos ette halua vastata tai jatkaa, niin ymmärrän. En minäkään aina jaksa...

lauantai 11. lokakuuta 2008

Välillä vähän meemejä, ollos hyvä!

Viisi asiaa pakastimessani:
1. marjoja
2.lihapihvejä (jostain paketista yli jääneitä)
3. kesäkurpitsakuutioita (tämän kesän uusi kokeilu)
4. pullaa (vierasvaraa)
5. pakastettua mehua (toinen pakastin täynnä=)
Viisi asiaa vaatekomerossani:
1. t-paitoja
2. verkkareita
3. neulepaitoja
4. yöpyjamia ja -paitoja
5. villatakkeja =)
Viisi asiaa autossani:
1. parkkikiekko
2. kopioituja levyjä
3. lumiharja
4. pari kolikkoa kärryihin (ei vaan muista ikuna käyttää)
5. lämmitysjohto
Viisi asiaa käsilaukussani:
1. lompakko
2.avaimet
3. kalenteri
4. lääkepussukka
5. sekalaisia papereita
Viisi seuraavaa tämän lukenutta, mutta ei vielä tätä tehnyttä haastetaan mukaan! :)