Tunnustuksia

 

 Olipa mukavaa, että blogistani on tykätty ja sain seuraavan tunnustuksen. Iso kiitos Oranssi blogista Oranssin Puuhat.

Seuraavien ohjeiden mukaan pitäisi toimia:

• Kiitä tunnustuksen antajaa.
• Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
• Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
• Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi. 

 Kävin kiittämässsä Oranssia myös hänen omassa blogissaan. Nyt olen vain niin ikävä ihminen, että en jatka tätä eteenpäin, kun en jaksa käydä katselemassa kenellä tämä jo on, kenellä ei. Toisaalta, tämän ansaitsevia blogeja on varmasti yli kahdeksan, joten en osaa valita. Jos joku haluaa tämän mukaansa, niin ole hyvä vain.

Ohjeen mukaan pitää kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni. Sen voin kyllä tehdä, vaikka näitä tunnustuksia on tehty kyllä ennenkin. Osa saattaa olla vanhan toistoa, mutta älkää välittäkö siitä =). Jos jotakuta ei kiinnosta, niin nyt on hyvä aika hypätä seuraavaan blogiin.

1. Minulla on maailman paras perhe =). Ukkokulta - jota piti etsiä aika pitkään ja sitten se käveli omalla kotipihalla vastaan - on minulle ihan paras mies. Kuusitoista vuotta on tallattu rinta rinnan, siitä kaksitoista vuotta kohta naimisissa. Lapsukainen on kanssa ihan paras, eikä Vävyssäkään ole moittimista. Tärkeitä ja rakkaita molemmat. Ja etenkin heidän jälkeläisensä, kolme mummon mussukkaa, kaksi tyttöä ja poika, ovat  minulle tärkeintä maailmassa. Siihen samaan sakkiin pääsee myös mussukka nelonen, jota odotetaan maailman melskeeseen marraskuussa. Olemme melko tiivis porukka, vaikka osa meistä asuu Savossa, osa Helsingissä ja sitten tuo Ukkokulta vielä reissaa töissä pitkät viikot.

2. Olen tehnyt töitä tietokoneen ääressä aina. Ensin reilut kymmenen vuotta toimistosihteerinä ja sen jälkeen  yksitoista vuotta kirjanpitäjänä. Kouluaikanakin tein töitä kaupoissa, kioskista rautakauppaan. Siinä sivussa olen opiskellut ja päivittänyt merkonomin tutkinnon tradenomiksi ja kolme erilaista ammattitutkintoakin on tullut suoritettua. Pidän työstäni, sopivasti lomitettuna asiakastapaamisia ja yksinäistä puurtamista.

3. Isäni opetti minut neulomaan alle kouluikäisenä. Äiti kyllä osasi neuloa, hän teki meille kaikki neulevaatteet lapsena, mutta ei silloin joutanut. Iskä ennätti ja sen jälkeen puikot ja koukut ovat pysyneet käsissäni. Ensimmäiset patalaput muistuttivat enemmän munakuppeja, mutta siitä on nuo taidotkin vähän kehittyneet. Kirjoneuleet ovat inhokkini, niitä en tee kuin pakosta.

4. Olen kovempi suunnittelemaan kuin toteuttamaan. Ihan mitä tahansa. Keväällä suunnittelen kukkapenkkejä ja puutarhaa, kesällä sitten hikisesti kitken niitä entisiä.... Neuleita olisi "täytyy tehdä"-listalla pilvin pimein, aika vaan ei riitä kaikkien toteuttamiseen. Joka syksy suunnittelen meneväni kansalaisopistoon jollekin kurssille, mutta sitten en jaksa/kehtaa. Viime talvena onneksi kävin pari muutaman illan kurssia.

5. Toinen mukava harrastukseni on lukeminen. Olen aina lukenut, milloin enemmän, milloin vähemmän. Yöpöydällä pitää olla kirja luettavaksi. Olen saanut myös siirrettyä tämän "paheen" seuraaville sukupolville; Lapsukainen on vielä kovempi lukemaan ja pikkuiset selaavat lastenkirjoja monta kertaa päivässä. Parhaita hetkiä ovatkin ne, kun kaksi ipanaa istahtaa syliin ja komentaa "Mummo, kuuntele!" tarkoittaen että ala lukea.

6. En ole ollenkaan liikunnallinen. Pilateksesta pidin, mutta kun polvi ei kestänyt lattialla tehtyjä liikkeitä, sekin jäi. Nyt odotan, miten polvileikkaukseni onnistuu ja pääsenkö uudelleen kokeilemaan pilatesta ja syvävenyttelyä.

7. Perheestä vielä puheenollen, vanhempani asuvat vajaan kilometrin päässä, anoppini vajaan puolen kilometrin. Sisko tenavineen asuu toisella puolella kaupunkia ja veli perheineen naapurikaupungissa. Ukkokullan sisarukset perheineen ovat myös tässä ihan lähistöllä, joten olo ei pääse ihan heti yksinäiseksi. Silti emme ehdi kovin usein kyläillä muualla kuin vanhemmilla ja anopin luona, niissä pyritään käymään ainakin kerran viikossa.

8. Osaan nauraa myös itselleni. Meidän perheessä onkin aina harrastettu hurttia huumoria, naurun voimalla on moni vaikea asia käännetty voitoksi. Koska olen lyhyt ja Ukkokultani pitkä, niin hauskoja hetkiä on sattunut kaupoissa ja ravintoloissa..... Kerran meinasin tukehtua nauruun ja pihviin Rossossa, kun pikkutyttö kulki meidän pöydän ohi ja huudahti aidon hämmästyneenä äidilleen; kato miten pieni mummo! Juuuu-uuu, silloin en vielä ollut edes mummo.  Hauskaa on myös seurata kaupassa syrjäsilmällä niitä pieniä tyttöjä, jotka käyvät selän takanani mittailemassa heidän pituutta suhteessa minuun..... Itseäni ei tämä lyhyys ole haitannut, paitsi silloin kun se ostettava tavara on kaupassa siellä ylimmällä hyllyllä.