Kännypussi

Kun minusta joulukuun puolen välin jälkeen tulee käsipuoli ja jalkapuoli, eli saan kyynärsauvat käyttöni, niin tarvitsen pussukan kännykälle. Sen pitää kulkea mukanani, kun aamuisin lähden jäistä ja lumista pihaa tallaamaan sauvojen ja kipeän polven kanssa postilaatikolle aamun lehteä ja päivän postia hakemaan.

Gigantista katselin, että Gollan pussi maksaisi 13 egua. Ja rupesin nuukailemaan. Kerä jämälankaa laatikosta, virkkuukoukku ja kaksi iltaa. Kännypussi on valmiina.

Kännypussi, koko Samsung Galaxy Note

Lanka jämälankaa, 22 g

Virkkuukoukku 3,5 mm

Höh, tämän kuvan lataus känsi väärin päin, taivutelkaa niskaanne =). Tästä langasta olen joskus neulonut nuken mekon, ja sitä jäi vielä jäljelle yhden kännypussin verran. Toivottavasti muistan ripustaa pussin kaulaani aina ulos lähtiessäni. Olisi niin kovin noloa makoilla pitkin tietä ja huutaa ohikulkijoita nostamaan. Kännyllä voisin hälyyttää naapurin tai vanhempani nostourakkaan =).

Kahvipussin uusi elämä

Parisen vuotta sitten ostin Sirpa Kontio-Nikaman kirjan Kahvipussin uusi elämä. Siinä oli neuvottu korin ohje, jonka halusin tehdä. Ja siitä asti meille on kerätty Juhla Mokan pusseja. Niitä on siis satoja vaatehuoneen hyllyllä. Ihan kaikkea emme ole itse juoneet (minäkin juon muutaman kupillisen viikossa), vaan Ukkokulta on kantanut niitä töistä ja Lapsukainenkin on osallistunut keräystalkoisiin.

Nyt kun vietin kesälomaa marraskuussa, niin löytyi sen verran joutavaa aikaa, että meillä ruvettiin askartelemaan. Sain armaan aviomiehenikin avuksi.

Ensin aukaistiin pussit. Tai siis vaan pieni pintaraapaisu varastosta. Näissä pinoissa taisi olla reilut 150 pussia. Kahvitkin olisi jo saanut keitetyksi noista poroista, mutta kun niissä ei ollut enää kunnolla kahvin hajua, niin keitettiin ne kahvit tuoreemmasta tavarasta =). Minä ompelin kuusi kerroksisia suikaleita hienolla kahdeksankympin ompelukoneellani. Kone sanoikin lopulta sopimuksensa irti ja jouduin lainaamaan äidin Evaa. Into pinkeänä ompelin suikaleista seitsemän pussin pituisia, vaikka ohjeessa neuvottiin niitä yhdistämään vain neljä..... Tuo lukemisen ymmärtäminen oli siis vähän hakusessa. No, jos suikaleista tuli liian pitkiä, niin vastaavasti niitä puuttui vielä kokoamisen alussa 15 kappaletta.... Se ohjeiden lukeminen, hmm.....

Sillä aikaa kun ompelin vielä viimeisiä suikaleita, Ukkokulta aloitti korin kokoamisen. Ei haluttu kuitenkaan saavia, joten suikaleita lyhennettiin oikean kokoisiksi.

Sen verran näpsäkästi tuo korin punominen sujui, etten puuttunut hommaan lainkaan. Minun on opeteltava se joskus myöhemmin.

Lopulta jäljellä oli enää suikaiden päättäminen toisten väliin ja tsa-daa:

Meidän kovan onnen kahvipussikori oli valmis! Siitä tuli ihan hieno, kovan työn ja tuskan jälkeen.... Ainoa mikä harmittaa, on tuo yhden suikaleen "väärä väritys", käänsin sen ommellessa väärin päin.

 

Ja kun suikaleista jäi ne kolmen pussin pätkät jäljelle, Ukkokulta punoi vielä seuraavana päivänä minun töissä ollessani pienemmän vauvakorin....Sillekin on tiedossa jo käyttöä.

Ensimmäistä koria tehdessä olin ihan varma, että tämä on myös viimeinen. Niin paljon sen tekeminen vastusti. Mutta nyt kun aikaa mennyt muutama päivä, voisi asiaa ehkä harkita. Pusseja ainakin riittää. Ehkä suikaleiden kokoamiseen kokeilemme jotain muuta. Anoppi kertoi silittäneensä niitä yhteen....

Niin, ja kiitos onnitteluista. Pieni poika on kovin kiltti ja tervetullut lisä mummon mussukoihin. Isosisko hoitaa häntä innokkaasti ja muutkin pusuttelevat pientä aina ohimennen. Minäkin totesin, että tämän neljännen kohdalla ei enää niin pelota käsitellä ihan vastasyntynyttä, se alkaa mennä jo rutiinilla =).

Neliveto

Minusta tuli toissa yönä nelinkertainen mummo. Pieni poika antoi minulle quatro-mummon tittelin, joten eikös se tarkoita, että minä olen neliveto??

Mummoilua

Ei ole tuo runosuoni viime aikoina sykkinyt, tai sitten on ollut niin aika kortilla, että tänne kirjoittelukin on jäänyt vähemmälle. Sen ajan olen kyllä käyttänyt neulomiseen. Pihatöihinkään ei ole tarvinnut "hukata" paljoa aikaa tänä syksynä, kun tuo Ukkokulta on ollut monta viikkoa lomalla ja hoitanut haravointihommat.

Viimeksi kun lähdin Mummon mussukoiden luota minulla oli tuliaisena lista haluttavista neuleista. Pienin mussukka halusi (tai oikeastaan hänen äitinsä) mekon. Tein sen tutuksi tulleella mallilla. Tai siis otin mitat ja suunnilleen katsoin minkälainen pitäisi tulla. Muut sovelsin siinä tehdessä.

Mussukka kolmosen mekko, koko 1 v
Lanka Cewec Delano, väri 11, 59 g
Puikot 3 mm pyöröt

Rakkaalle mussukalle piti valita napitkin huolella =).

Väri-iloittelua tästä ainakin löytyy, toivottavasti pieni neitikin tykkää (ja neidin äiti). Lankaa kului tosi vähän, tämä on melkein yhden kerän mekko.

Keskimmäiselle mussukalle piti sai tehdä liivin. Entinen kun oli mennyt vähän lyhyeksi. Vai olisiko pojan nappula vuoteen vähän kasvanut ;). Nyt oli toiveena palmikoita ja sitähän saa mitä tilaa.

 

 Mussukka kakkosen liivi, koko 2 v
Lanka Red Heart Denver, väri 12, 99 g
Puikot 4 mm pyöröt

Tätä lankaa jäi jäljelle useampi kerä Karhu-paidan teosta, joten nappula sai saman värisen liivin kuin papan pusero on. Kuuden silmukan palmikoita ympäri liivin, mitään mallia ei ollut, muutama mitta osviittaa antamassa.

Toinen olkapää napitettiin pukemisen helpoittamiseksi. Napeiksi löytyi "papan laivat". Taitaa vaan olla toinen murtaja törmännyt isompaan jäävuoreen, kun noin kallellaan kulkee.....

Listalle jäi vielä Mussukka ykkösen villatakki. Neiti halusi itse, että sen pitää olla keltainen. Onneksi mummon varastoista löytyi keltaista lankaa. Villatakkia jo kuulema kyseltiin, mutta se on vielä vähän vaiheessaan. Mummon pitää kilkutella puikkojen kanssa ahkerasti, jotta takki valmistuu pian. En tiedä ehtiikö siiheksi valmiiksi asti, kun Mussukka nelonen ilmoittaa haluavansa nähdä sisaruksensa ja tulevan maailmaan. Se voi tapahtua mikä päivä tahansa, joten jännittäviä aikoja eletään.