Minä olen nyt vähän ärrinpurrin =(

Alkuviikosta tajusin, etten ollut tehnyt mummon mussukalle yhtään villasukkia. Talvikin on tulossa, lämmintä tarvitaan! Ei kun äkkiä sukkasta puikolle, vaikka sukkasato onkin jo ohi. Viikon aikana muiden töiden ohella sain aikaiseksi kaksi paria minisukkia.

Juna-sukat, koko aika iso baby
Lanka jotain sukkalankajämää, olisko Onlinen, 27 g
Puikot 2,5 mm knitpicksit

Nämä sukat mahtuvat kyllä pitkään. Nyt veikkaisin, että näistä lähtisi helposti sukkahousut =) Ainakin varsi yltää pitkälle reiteen.... Toiset sukat on hieman pienemmät, josko näistä tulisi ne käyttösukat tähän syksyyn....

Perusukat, koko 1 kk (ainakin siihen tähdättiin)
Lanka Zitron Trekking Hand Art (?), vyyhti on komeasti kateissa, 14 g
Puikot 2,5 mm knitpicksit

Kyllä tämän kokoiset sukat on näpertämistä. Mutta niin ihanat tehdä, etenkin kun ne tulevat niin tärkeälle ja rakkaalle ihmisen alulle.

Huomenna lähdemme etelä-Suomeen kastetilaisuuteen. Pikkurakkaamme saa ihan oikean nimen, vaikka ensimmäinen nimi onkin ollut jo tiedossa vanhemmilla, meillä ja kummeilla. Mutta se loppu, se vähän jänskättää ;) Ristiäislahjaksi väkersin ristipistoilla kastetaulun, siinä oli tunnetta mukana ainakin 110%. Siksi meinasinkin puhjeta harmin kyyneliin, kun hain taulun tänään kehystyksestä. Kehystysliikkeen entinen omistaja oli ihan huipputyyppi. Hän kuunteli asiakasta, vaikka hellävaraisesti johdattelikin oikean kehyksen ja paspiksen valinnassa. Lopputulos oli ihan joka kerta mieluinen, upea ja huolella tehty. Kehykset kävivät tehtyyn työhön, kehystystyö oli huolellista ja ammattitaidolla tehty. Tykkäsin käydä tässä liikkeessä kovasti.

Mutta nyt, omistajan vaihdoksen jälkeen olen tosi pettynyt. Ensinnäkin meinasin saada aikaan tappelun kehyksiä valitessa; uusi omistaja ei tykännyt minun ajatuksistani, hän olisi halunnut saada taululleni "arvoisen kehyksen" eli kultaa paljon ja leveän kehyksen. Minä taas tiesin, että vastaanottajat, eli Lapsukainen ja Vävy, eivät tykänneet siitä tyylistä yhtään. Enkä pidä minäkään. Hillityt, ristipistotyöhön ja taulun ympäristöön sopivat kehykset, paspiksella terästettynä olivat lähtökohtana - ja minä tiesin mitä halusin. Lopulta etsin itse seinältä sopivia kehyksiä ja enkä antanut periksi. Ja omistaja otti työn (kai vähän muristen) vastaan.

Tänään kävimme hakemassa valmiin taulun pois. Ja voih. Meinasin revetä jo siellä liikkeessä. Sanoinkin heti taulun nähdessäni, etteikö siitä muka saatu noita ruttuja pois. Kehystäjämies ei tainnut edes ymmärtää kysymystäni, sanoi vain, että sellainen siitä tuli. Hölmistyneenä maksoin laskun (yli 50 egua) ja lähdin pois. Kotona katselin taulua tarkemmin ja eihän ne rutut olleet edes olemassa silloin kun vein taulun kehystettäväksi. (Silitin työn hyvin molemmilta puolilta ennen kehystystä, mutta silti keskitaitos oli näkyvissä.) Nyt työ oli liimattu pohjapahviin kiinni ja liima oli hirveinä kokkareina siinä välissä, hyvin näkyvissä. Ja ne rutut johtuivat tästä liimasta. Ei voinut edes ajatella, että jotkut solmut takana olisivat pullottaneet, kurtut olivat puhtaan kankaan alueella. Entisen omistajan aikana tälläinen ei olisi tullut kuuloonkaan, ikinä en saanut näkyviin ristipistotöissä kurtun kurttua. Ja niitä töitä on kuitenkin kehystetty kymmeniä. Tänään voin laittaa malliksi taulun taustan, entinen kehystäjä laittoi joka kerran metallilangan taulun reunasta reunaan, jolla taulu ripustetaan seinälle. Kiinnitykset olivat aina kehyksissä, taulun koosta riippuen joko niiteillä tai lenkkiruuvilla.

Nyt kiinnitys oli liimattu törkeän näköisesti taulun taakse - ja tämäkin oli lahjakkaasti vinossa. Ihan niin kuin itse taulukin, kehyksiin nähden vinossa =( Apua, voisin itkeä.... Mutta nyt ainakin tiedän, että kierrän tämän liikkeen ohi ja kaukaa.... joku muu saa kehystää tästä lähtien tauluni. Katsellaan, voiko paikanpäällä vähän pimittää kehystyksen virheitä. Mutta harmittaa niin vietävästi, kun käytin aikaa ja ajatuksia itse ompeluun - ja sitten joku tumpelotaavi tuhoaa työn pelkällä kehystämisellä. Argh!!