sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Toinen kerta toden sanoo

Ensimmäinen tyttären hihatin meni ihan puihin. Sehän oli auttamattoman pieni ja päätyi lopulta mummon vanhimman mussukan käyttöön. Onneksi ei mennyt ihan hukkaan,  kun on noita pieniä neitejä, jotka tykkäävät mummon tekemistä neuleista.

Toinen piti tehdä, ei auttanut mikään. Valikon langaksi nyt vähän paksumman puuvillasekoitteen, että saisin valmista vähän nopeammin. Menihän tuohon kuitenkin aikaa, kun välillä virkkailin koreja ja mummon pimatsuille pussukat, joihin voi laittaa tärkeitä tavaroita.

Nyt vasta huomasin, että näistä pussukoista ei löydy kuvaa eikä langan kulutusta. Olisiko reilut 50 g kulunut puuvillalankaa. Pääasia, että tytöt olivat tyytyväisiä. Pojat kyselivät heti, että miksi he eivät saa tuollaisia. Niin miksi? Voihan pojatkin tarvita pussukoita aarteiden säilytykseen.

Tyttären hihatin on tehty Sirdarin Cotton Rich Aranista, lankaa kului 283 g ja puikot oli normipyöröt 5 mm. Sitä samaa korinpohjaa tämäkin.

Ei kommentteja: