Seuraava lainaus on Willy Breinholstin kirjasta Hei äiti, hei isä. Se on niin osuva, että kirjoitan sen tänne muistiin. Siihen on hyvä palata, kun se kymmenes villapaita on jo valmistuessaan auttamattomasti liian pieni.
"Minä olen nyt siirtynyt potkupuvuista potkuhousuihin. Mutta en panisi hanttiin vaikka potkupuvut tulisivat takaisin. Mitä ihmeen järkeä on potkuhousuissa, kun niihin kuuluu semmoisia kaheleita neulottuja paitoja. Isoäiti niitä kutoo. Lanka vain pyörii rullana hänen ympärillään. Joka kerta kun minä käyn häntä katsomassa, minun on sovitettava uutta paitaa. Ja kun sovittaa on työnnettävä pää reiän läpi eikä se tunnu lainkaan kivalta. Isoäiti ei älyä tehdä sellaisia reikiä, joista minä voisin työntää pääni itkemättä.
- Kauheaa miten sinä kasvat, pikkukulta.
Mitä kauheaa siinä on? Eilen kun sovitettiin uutta villapaitaa, oli kerta kaikkiaan mahdotonta saada päätään reiän läpi. Nenäni oli ihan lytyssä ennen kuin se onnistui.
- Herranen aika! sanoi isoäiti ja näytti kauhistuneelta. Emme kai me vain työntäneet sinun päätäsi napinreiän läpi?"
4 kommenttia:
Noin voi käydä ja etenkin, jos tulee isäänsä =).
:D Tuo kirja on ihan huippu. Lueskelin sitä itse odotusaikana ja vein sen lahjaksi kummitytön vanhemmille. En kyllä ole ihan varma ymmärsivätköhän he kirjan huumoria.
Kuulosti hauskalta! Ihania huiveja tuossa alempana! Ja suloisia sukkia vieläkin alempana..
*reps* Kiitos vinkistä - tämä kirja minun pitää laittaa luettavien listalle :)
Lähetä kommentti