Pari edellistä päivää istuin Finlandia-talossa kuuntelemassa taloushallinnon viimeisiä tuulia. Kohta tuulee ja kylmästi, lupasi Raimo Sailas. Illat ja viime viikonlopun leikin sitten lattialla, kävihän jatkuvasti pyyntö; "mummo tuu leikkii...". Niinpä käsityöt jäivät vähemmälle. Kaksi sukkaparia olisi kyllä valmiina, mutta se viimeistely ja tilastointi, huoh.
Eilen kyllä virkkailin salomonin solmuja, jotta pysyin hereillä luentojen ajan. Ja muutama rivi edessäni - mikseripöydän vieressä - neuloi joku nainen innokkaasti, sekä takanani kuului puikkojen kilke. Jos joku tunnistaa itsensä, niin vilkutus! Kotimatkallakin virkkailin huivia niin pitkään kun valoa riitti. Loppumatka oli jo kovin pimeää.
Tein minä tyhmyyksiäkin siellä etelässä. Kerroinkin jo aiemmin, että tämän vuoden lankabudjetti on sitten tasan sata euroa. Anttilassa käydessäni lankesin kuitenkin Novitan uutuuteen, Frillaan. Ja jos oisinkin tyytynyt siihen yhteen kerään, mutta kun piti ihan kaksi hamstrata. Illalla yritin aloitella huivia toisesta kerästä. Ei siitä tullut sitten yhtään mitään. Auts, siinä meni viides osa budjetista pelkkään potaskaan. Vähänkös harmittaa. Ei kun paljon, siis harmittaa. Mutta ehkä minä vielä selätän ne kerät. Ainakin Lapsukainen oli valmiina varaamaan huivin itselleen. Ruoskiakseni itseäni laitankin budjettiseurannan tuohon sivupalkkiin.
1 kommentti:
Olipa kotoisaa kuulla,että nuo Finlandia-talon tammikuun veropäivät ovat edelleen olemassa! Minäkin kävin niissä neljännesvuosisadan ajan - en enää kuitenkaan 10 vuoteen.
Lähetä kommentti