lauantai 16. elokuuta 2008

Kuvia? Ei vielä. Neuleita? Ei niitäkään.

Mitä tapahtuu, jos nouseekin pari tuntia aiemmin kuin normaalisti viikonloppuna? Ihmeitä!

Äiti uhkasi tulla meille tänään siivoamaan (minähän en saa/voi tehdä mitään rasittavaa, kun olen kerran saanut infarktin =)), vaikka tiukasti ilmoitin, että kyllä se omilla voimilla hoituu - ja miehen paremmilla voimilla. Sen takia piti herätä aamulla vähän aikaisemmin, että ennätetään siivota ennen vanhusten (!) meille saapumista ;) Kymmeneen mennessä olikin aikamoinen siivous tehty, ja hiki ihon pinnalla sen mukainen, että oltiin touhuttu ja lujaa. Äiti soitti ennen puoltapäivää, että hänen piti tulla siivoamaan, mutta nyt ei oikein jaksa. Minä puolestani ilmoitin, ettei meillä mitään siivottavaa enää olekaan, hommat on hanskassa.

Äiti ja Isä olivat kuitenkin keränneet meille mustia ja punaisia viinimarjoja. Ihanaa! Meiltä kun punaiset menivät räkättien suihin (joo, en tykkää verkoista) ja mustia on vain muutama marja (puskat liian pieniä vielä). Samalla kun käytiin hakemassa valmiit marjat, tyhjennettiin heidän kirsikkapuut marjoista. Minä poimin alaoksat ja Mies roikkui tikapuilla ja puiden oksilla. Vajaa sangollinen kirsikoita saaliina, ilman meitä ne eivät olisi kelvanneet kenellekään....

Iltapäivä menikin sitten mehun keitossa. Tai Mies sen teki! Minun hommikseni jäi vain sokerin lisäys mehumaijaan ja rakensin pizzan ruuaksi. Äidillenikin sanoin, että muut ne vaan morkkaavat miestään ympäri kyliä, minä puolestaan kehun ja syystä! On se vaan niin rakas ja ahkera ja aikaansaava ja taitava ja...... Keittiöhommatkin menevät niin sutjakasti, että minulle jää vain ruuan teosta kattaus sekä salaatin teko. Mitenkähän sitten selviän kun syksy menee pidemmälle ja Mies lähtee töihin? Uskokaa pois, minä olen saanut elämänkumppanikseni namupalan =) Pitkään sitä piti hakea, mutta sitten kun löysin........

Mitähän muuta. Ai niin, kummipoika oli päässyt kolmanneksi kesän lapsi kuvakilpailussa paikallislehdessä! On se vaan niin lutunen! Ja eilen lehdestä löytyi 6v-ystävämme kuva. Kohta sitä ollaan julkkisten tätejä ja setiä =) Tsemppiä myös kummitytön isolle veljelle! Krooninen sairaus on aina vakava paikka, mutta samanlaisen lapsen äitinä voin "lohduttaa" että taudin kanssa oppi elämään ja saa hyvän ja tasapainoisen elämän. Nyt kun tauti on löytynyt ja lääkkeet tiedossa, ollaan jo pitkällä. Nykyisin on niin paljon enemmän tietoa kuin parikymmentä vuotta sitten, kun kaikki piti opetella kantapään kautta.

Ai mitä neulomisesta? Muutama silmukka, mutta tämä postaus kuului sarjaan muuta elämää. Valitan.

6 kommenttia:

Tarja kirjoitti...

Sinulla on ollut hyvä onni löytäessäsi ihanan ja avuliaan miehen,kuin myös minullakin!

Lankakomero kirjoitti...

Voi ei, kirsikoita, nyt olen kateellinen, niitä saa niin harvoin tuoreena (ovat niin kalliita etten raatsi ostaa). Kirsikka on mielimarjani mustikan ja tyrnin ohella. Kirsikka auttaa hyvin kihtiin, siinä on puriineja hajottavaa ainetta.

Pami kirjoitti...

No, kyllä olet hyvän miehen löytänyt.

Vaan niin olen minäkin, vaikka sen kanssa välillä menee hermo!! :-)

Lapsukainen kirjoitti...

Kun tauti on tasapainossa, ei sitä huomaa muutoin kuin kontrollikäyntien kautta =). Elämä on mahtavaa taudinkin kanssa !

Outi kirjoitti...

Kiitos vierailusta kaimaseni! Täällä ensimmäistä, mutta en viimeistä kertaa. Kaikkea ihastuttavaa olet saanut aikaiseksi.

Taija K kirjoitti...

Kiva kuulla, että on muitakin mieheensä tyytyväisiä kuin minä. Monilla ihmisillä tuntuu olevan tapana kovaan ääneen valittaa puolisosta sitä ja tätä, ja silloin ihmetyttää, miksi he ovat valinneet niin huonon ;o)