Sunnuntai-iltaa

Tänään pakkasin Ukkokullan mukaan vaatekassin. Ensi perjantaina menen perästä Etelä-Suomeen ja voin mummoilla taas ihan täysillä. Äiskä ja Iskä laitetaan ensin jouluostoksille ja sitten pikkujouluihin. Mummo, Pappa ja kolme mussukkaa viettää omat pikkujoulunsa; leikkien ja laulaen, sekä syöden lasten leipomia pipareita =).

Sinne kassiin pakkasin myös hartaasti ja rakkaudella tehdyn kastetaulun. Se on hieman myöhässä ja yhä kehystämättä. Tänä vuonna kokeillaan etelän kehystämöä, jospa siellä onnistuisi kaikki kerralla ja kunnolla. Tai viime vuonnahan kaikki meni onnistuneesti, ei siinä mitään. Tämäkin taulu on nyt ommeltu valmiiksi.

Taulu on saman tyylinen kuin kaksi aikaisempaankin, ruskean sävyinen ja simppeli. Ei mitään hörhöä ja yli äklöä, vaan selvä sanoma; me olemme tämänkin lapsen turvana ja tukevana kätenä. Jotenkin tuo lapsen käsi on vähän outo. Se on kyllä ommeltu ihan ohjeen mukaan, yhtään virhettä ja soveltamistakaan ei tainnut sattua, mutta jokin siinä tökkii. Katsotaan sitten kun taulu on kehyksissä ja seinällä, jospa siinä vaiheessa kaikki olisi hyvän näköistä.

Minä jäin jälleen yksin istumaan sunnuntai-iltaa. Mutta onhan minulla puikot ja lankaa seurana, kyllä se taas tästä. Huomenna pitäisi mennä töihin sairasloman jälkeen, yskittää vielä puuskittain, mutta muutoin lääkkeet ovat tehneet tehtävänsä ja olen työkykyinen. Kortisonikuuri jatkuu kyllä vielä ja yskänlääkettä saan varmaan nappailla monta viikkoa, jos entisiin kokemuksiin on luottamista.

Eilen illallakin istuimme sohvalla Ukkokullan kanssa ja poltimme kynttilöitä (pelkkää sähkön säästöä; ei tarvita valoja ja lämpöäkin ne tuottavat ;) ). Huomasin, että Rainbow pöytäkynttilät eivät ole parhaita mahdollisia. Onneksi oli iso lautanen alla. Tänään laitoin saman merkkisiä kruunukynttilöitä palamaan pelon sekaisin tuntein. Ne ovat kuitenkin kunnollisia, eivätkä valuta.